Käännös Aftonbladetissa 26.7.2022
julkaistusta mielipidekirjoituksesta
“Säpos förslag hotar demokratin“.
Teksti: Mathias Wåg.
Käännös: Komeetta.
On vaarallista, kun kiellot kohdennetaan mielipiteitä eikä tekoja vastaan.
Ruotsin uusi terrorilaki oli tuskin ehtinyt astua voimaan, kun turvallisuuspoliisin (Säpo) johtaja Charlotte von Essen jo kritisoi hallitusta, joka ei hänestä ollut toiminut tarpeeksi voimakkaasti.
Kommentin taustalla ei ollut uusnatsin tekemä veitsimurha Almedalenin politiikkaviikoilla, jossa Ruotsin kunta- ja alueliiton (SKR) psykiatrian kordinaattori Ing-Marie Wieselgren sai surmansa. Sen sijaan von Essen viittasi Ruotsissa pidettyihin mielenosoituksiin, joissa tuettiin Kurdistanin vapautusliikkeitä, joilla katsotaan olevan yhteyksiä Kurdistanin työväenpuolueeseen (PKK).
Lausunnossaan Säpo kirjoittaa, että tällaisiin mielenosoituksiin tai tapahtumiin osallistumisen tulisi olla rangaistavaa terroristisiksi määriteltyjen organisaatioiden tukemisen perusteella.
Uusi terrorilaki astui voimaan 1. heinäkuuta. Siitä keskusteltiin osana kolmenkeskistä sopimusta Ruotsin, Turkin ja Suomen välillä liittyen Nato-hakemukseen.
Tämä tapahtui vain kaksi vuotta edellisten terrorilakitiukennusten jälkeen. Tuolloin lakiin lisättiin rikosnimike yhteistyöstä terroristijärjestöjen kanssa. Henkilöä, joka rahoittaa tai osallistuu tarjoamalla tiloja taikka ajoneuvoja terroritekoon, voidaan syyttää yhteistyöstä.
Yhteistyö ei ole sama asia kuin jäsenyys. Vieläkään ei ole laitonta olla jäsen terroristiseksi listatussa järjestössä, osoittaa mieltä järjestön puolesta, kantaa järjestön symboleita, kirjoittaa järjestön mediakanaviin tai pitää kokouksia, joissa keskustellaan organisaatioiden käsittelemistä teemoista tai ideologiasta.
Pohjoismainen Vastarintaliike ei ole kriminalisoitu Ruotsissa – toisin kuin Suomessa – vaikka järjestön jäsenet tekevät murhia, asettavat pommeja tai valmistavat aseita asunnoissaan.
Nykyinen laki keskittyy tekoihin, eikä rajoita kokoontumis- tai sananvapautta. Ainoastaan suora osallistuminen toimintaan on rikollista.
Nyt Säpo kuitenkin tahtoo kriminalisoida mielenilmaisut ja tapahtumat, joihin sisältyy esimerkiksi terroristisiksi määriteltyjen organisaatioiden symbolien esilläpitoa. Tämä johdattaa huomion teoista puheeseen, terrorismista kohti mielipiteenmuodostusta.
Siirtymä on jo käynnissä sateenvarjokäsitteen ”väkivallan hyväksyvä ekstremismi” (”våldsbejakande extremism”) alla, ja on keskeinen Ruotsin viranomaisstrategian näkökulmasta. ”Våldsbejaka” ei käsiteenä viittaa väkivallantekoihin, vaan laajempiin ympäristöihin, joissa käydään keskusteluja aktioista ja toiminnasta, jotka voivat häiritä infrastruktuuria, taloutta ja viranomaistoimintaa.
Laki on suunnattu yhteiskunnassamme toimivia yhteiskunnallisia liikkeitä vastaan, riippumatta siitä, toimivatko ne väkivallattomasti tai militantisti, käyttävätkö ne kansalaistottelemattomuutta tai laillisia mielenilmauksia.
Tällainen lainsäädäntö uhkaa antaa uusia työkaluja kansalliskonservatiiviselle blokille, mikäli se pääsee hallitusvaltaan. Tiedämme, miten muissa maissa tällaista lainsäädäntöä voidaan käyttää. Niin Venäjällä kuin Turkissa “terrorismin sympatiseeraamista” koskevia lakeja käytetään kaiken opposition murskaamiseen: kohteeksi joutuvat naistenpäivän mielenosoitukset, Pride-kulkueet, sotaa vastustavat mielenosoitukset ja kriittiset journalistit.
Turkki painostaa jo Ruotsia, jotta solidaarisuusmielenosoitukset Syyrian PYD-kurdipuolueelle sekä YPG- ja YPJ-joukoille luokiteltaisiin PKK:n tukemiseksi.
Yhdysvalloissa Donald Trumpin presidenttikauden aikana kantautui republikaanileiristä vaatimuksia, että Antifa ja Black Lives Matter -liikkeet tulisi luokitella terrorismiksi. Ruotsidemokraattien retoriikassa ilmastoaktivisteja kutsutaan ekstremisteiksi ja terroristeiksi, ja aktivistien tekemät kadunvaltaukset ja fossiiliteollisuuden blokkaaminen esitetään kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuviksi terrorihyökkäyksiksi.
Jos terrorismia koskevaa lainsäädäntöä tarkastellaan lähempää, on selvää, että terrorilakeja voidaan käyttää kokoontumisvapauden ja mielenosoitusten rajoittamiseen, myös liberaalidemokratioissa.
Poliisi käyttää PKK-lippujen kieltoa hyväkseen voidakseen iskeä jokavuotiseen Rosa Luxemburgin muistomielenosoitukseen, johon osallistuu Saksassa koko laaja vasemmisto. Mellakkapoliisi hajottaa mielenosoituksen ja estää tuhansien osallistumisen jahdatakseen yksittäisiä lippuja.
Suomessa Elokapinan ilmastoaktivistien yhdistyksen varat on jäädytetty, koska ne katsotaan rikollisen toiminnan rahoittamiseksi. Isossa-Britanniassa poliisi hyödyntää PKK:n lippuja koskevaa kieltoa voidakseen puuttua mielenosoituksiin, jotka vastustavat Turkin pommituksia Syyrian Rojavassa.
Tietyssä pisteessä terrorilainsäädäntö, jonka tarkoitus on suojella terrorilta, muuttuu vastakohdakseen. Siitä tulee terroria, joka uhkaa lamauttaa demokraattiset oikeutemme. Demokratian suojan sijaan siitä tulee uhka demokratialle.
