Opiskelijoiden kapinasta

Kääntänyt: Eetu Viren

Cristina Morini: Nuorten tyytymättömyyden talvi — Pariisin vihan ja Italian oudon hiljaisuuden välissä [ote artikkelista]¹

Jokaisen ranskalaisen lukion viimeisen vuoden opiskelijan keväällä koittaa tarkka hetki, jolloin tulevaisuus lakkaa olemasta avoin horisontti ja muuttuu numeeriseksi tuomioksi. Tuolla hetkellä tulevaisuudesta päättää eräänlainen byrokraattinen giljotiini: Parcoursup.²

Korkeakouluhaun kaaosta järjestämään luotu valtion algoritmi on muuttunut joustamattomaksi vartijaksi temppeliin, johon kaikilla ei ole pääsyä. Tietokoneen valaistun näytön takana tuhannet ranskalaiset kahdeksantoistavuotiaat todistavat joka vuosi samaa hylkäämisen rituaalia. Ilmoitus ”en attente” – ”jonossa” – toistuu kuin mantra viikkojen ajan. Se ei ole vain digitaalinen ilmoitus: se vie oikeuden unelmoida.

Syvä Ranska, unohdettujen esikaupunkien ja Pariisin valoista kaukana olevien maakuntien Ranska, on ymmärtänyt petoksen. ”Projet de formation motivé” – motivaatiokirje, jota alusta vaatii jokaiselta opiskelijalta – ja pahamaineinen Fiche Avenir, jossa luokkaneuvostot tekevät ennakoivan arvion hakijasta, ovat tulleet avaimiksi uuteen ja armottomaan luokkavalintaan. Algoritmi palkitsee eliittilukioita ja rankaisee periferian alueita laskemalla ihmiskohtaloita maantieteen ja sosiaalisen aseman perusteella. Tästä syystä nuorten ranskalaisten viha on purkautunut jo päiviä jatkuneissa katumielenosoituksissa, joihin on liittynyt myös joitakin yliopistoja ja joissa uhmataan ennennäkemätöntä tukahduttamista (joidenkin tiedotusvälineiden mukaan lähes 7 000 opiskelijaa on pidätetty). Mielenosoitus on elinvoiman räjähdys, mutta myös epätoivon huuto: ihmiset lähtevät kaduille vaatimaan oikeutta julkiseen yliopistoon kaikille ja hylkäävät ajatuksen siitä, että heidän elämänsä ratkaisee läpinäkymätön ja luokkavaltaa luova matemaattinen koodi. Lisäksi Ranskan koulujärjestelmä on rakenteellisesti yksi Euroopan meritokraattisimmista, valikoivimmista ja syrjivimmistä, ja se perustuu rautaiseen kahtiajakoon, joka ylläpitää yhteiskunnallista eriarvoisuutta. 

Lähiöiden kouluissa opettajat ovat erittäin prekaarissa asemassa, ja poissaoleville opettajille ei edes järjestetä sijaisia. Siksi opiskelijat vaativat ”oikeutta opiskella”, vastoin yleistä käsitystä lorvailevista opiskelijoista. Kansainvälinen oppimistulosten arviointiohjelma (PISA 2025, jota OECD tuottaa ja joka julkaistiin syyskuussa 2026) korostaa ranskalaisten oppilaiden tason jyrkkää pudotusta: vuosien 2015 ja 2025 välillä ranskalaiset oppilaat menettivät peräti 40 pistettä sekä matematiikassa että lukutaidossa. OECD:n analyytikot ovat selittäneet, että tällainen menetys vastaa noin kahden vuoden kouluopetusta (20 pistettä matematiikan, lukemisen tai luonnontieteiden kokeista vastaa ihanteellisessa tapauksessa oppilaan kognitiivista ja akateemista edistymistä koko kouluvuoden aikana). Tulokset ovat selvästi epätasaisia: lähiöiden julkiset koulut suoriutuvat huonommin kuin yksityiskoulut tai keskustan koulut. 

Kaikkea tätä vastaan ​​ranskalaisten nuorten sydän sykkii halusta: halusta kieltäytyä kohtaloa saarnaavasta moraalista, jonka nyky-yhteiskunta näyttää haluavan pakottaa uusille sukupolville, halusta pitää yllä tavoitteita ja toiveita. Protesti on vastalääke näiden synkkien aikojen viljelemälle emotionaaliselle halvaantumiselle. Se on epätoivoinen yritys murtaa apatia kollektiivisella huudolla, muuttaa syrjäytymisen tuska poliittiseksi toiminnaksi.

Franco ”Bifo” Berardi: Opiskelijoiden kapinasta³

Viimeisten viiden vuoden aikana Nato-maat ovat lisänneet sotilasmenojaan nopeammin kuin vuosina ennen ensimmäistä maailmansotaa. Jos niiden sotilasmenot nousevat viiteen prosenttiin bruttokansantuotteesta, ne ylittävät Britannian ensimmäistä maailmansotaa edeltäneen tason. Maailmassa on enemmän aseellisia konflikteja kuin koskaan vuoden 1946 jälkeen. Kaikki nämä konfliktit Ukrainaa lukuun ottamatta käydään globaalissa etelässä, mutta Nato-maat ovat tavalla tai toisella mukana lähes kaikissa niistä.

Opiskelijakapinan strateginen tulevaisuus on kognitiivisen työn itseorganisoitumisessa. Mutta millainen taktinen tulevaisuus, millainen välitön poliittinen tulevaisuus opiskelijakapinoilla voi olla? 

***

Inflaatio alentaa palkkoja, asevarustelu varastaa resursseja kouluilta ja yhteiskunnalta, vuokrat nousevat (Madridissa ne ovat kaksinkertaistuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana).

Fasistit lietsovat syrjintää ja rasismia, mutta Italian kouluissa on esillä kylttejä, joissa lukee: Kukaan ei ole täällä ulkomaalainen, vieras. Ranskan, Italian ja Saksan hallitukset varastavat resursseja yhteiskunnalta käyttääkseen ne sotaan. Lakkoilkaa, vallatkaa kadut, osoittakaa solidaarisuutta, ystävyyttä ja iloa. Järjestäkää pako sodasta, joka kytee joka nurkassa.

***

Madridissa vuokrat ovat lähes kaksinkertaistuneet vuosikymmenessä (12,8 eurosta 23,3 euroon neliömetriltä vuosien 2016 ja 2026 välillä), palkat ovat nousseet lähes kolmanneksella vastaavana aikana, julkisten vuokra-asuntojen osuus asuntokannasta on alle 2 %, kun eurooppalainen keskiarvo on 8 %. Viisitoista vuotta 15-M-liikkeen jälkeen aukiosta on tullut jälleen yleiskokouksen paikka. Paluuta entiseen ei ole. Kuten 90 vuotta sitten, Espanja on paikka, jossa käydään viimeinen taisto. Niin epätodennäköiseltä kuin se saattaakin tuntua, marraskuun 29. päivän vaalit saattavat tuoda mukanaan odottamattoman: sosialistihallituksen, joka toteuttaa pakkolunastusohjelman vuokrien alentamiseksi ja pitää kiinni Sánchezin jo antamasta sitoumuksesta olla lisäämättä sotilasmenoja.

***

Datakeskusten rakentaminen älykkään sotakoneiston voimanlähteeksi kuluttaa yhteiskunnan resursseja. Kapina datakeskuksia vastaan ​​leviää monissa maissa ympäri maailmaa.⁴

***

Chileläisessä La Cafebrería -verkkojulkaisussa julkaistu artikkeli analysoi Euroopan ja Latinalaisen Amerikan tapahtumien välistä suhdetta. Euroopassa opiskelijat ovat aloittaneet Ranskaan, Espanjaan ja Albaniaan ulottuvan kapinan, kun taas Latinalaisessa Amerikassa trumpismi on voittanut kaikkialla (Brasilian vaalien toista kierrosta odotetaan jännityksessä).⁵ La Cafebrería varoittaa, että Chile (jossa vuoden 2019 kansannousu ennakoi nykyisen Ranskan kapinan teemoja ja muotoja) edustaa Ranskan ja Euroopan tulevaisuutta ylipäätään. Lähikuukausina Espanjassa, Ranskassa ja Italiassa järjestettävät vaalit uhkaavat olla vaikeat vasemmistolle. Vaikuttavatko kapinat poliittiseen vasemmistoon? Chilessä tämä ei ollut mahdollista; Espanjassa Puerta del Solin valtaajat kuitenkin vaikuttivat suoraan poliittiseen kenttään, ja vain lähtemällä liikkeelle yhteiskunnallisesta kapinasta voimme toivoa pysäyttävämme oikeiston. Mutta todellinen ongelma on tämä: yhteiskunnallinen kapina ei välity politiikkaan, koska poliittinen vasemmisto on kuollut. Se on ollut jo pitkään, ehkä se on ollut kalmo jo 1900-luvun jälkipuoliskolla. Nykyään vasemmisto ei enää kykene antamaan ilmausta uusliberalismin yhteiskunnalliselle hylkäämiselle ja enemmistön kieltäytymiselle sodasta.

Onko mahdollista korvata vasemmiston väsyneiden ja elinvoimansa menettäneiden poliittisten muodostelmien tilkkutäkki yhtenäisellä rintamalla sotaa ja vapaiden markkinoiden talouden raivoa vastaan?

1. Koko artikkeli luettavissa täällä: https://effimera.org/linverno-dello-scontento-dei-giovani-tra-la-rabbia-di-parigi-e-lo-strano-silenzio-italiano-di-cristina-morini/
2. Parcoursup on Ranskan valtakunnallinen korkeakoulujen hakujärjestelmä.
3. ”Bifo” aloittaa Substack-artikkelinsa (https://francoberardi.substack.com/p/dalla-rivolta-studentesca) yllä suomennetulla otteella Morinin tekstistä.
4. Suomessa käytävässä keskustelussa esiintyvä kuvitelma, että datakeskusten rakentaminen olisi jotenkin erityisesti Suomea koskeva kysymys, on siis täysin perusteeton. Aivan samaa keskustelua käydään kaikkialla. (Suom. huom.)
5. Brasilian presidentinvaalien toisella kierroksella 25.10.2026 Luiz Inácio Lula da Silva valittiin uudelleen presidentiksi. Hän sai 51,79 prosenttia hyväksytyistä äänistä ja Flávio Bolsonaro 48,21 prosenttia. (Toim. huom.)