Datatalouden kurimukset

Yhdysvaltalainen teknologiajätti Google tiedotti syyskuun 9. päivänä 2026 investoivansa 13 miljardia euroa Suomeen sijoitettaviin datakeskuksiin. Orpon porvarihallitus alkoi välittömästi hehkuttaa Suomen historian suurinta maailmanmarkkinainvestointia. Valtio ja Google lupailivat kilpaa tuhansia työpaikkoja, valtavaa talouskasvua ja panostuksia kuntien infrastruktuuriin. Hallitseva poliittinen narratiivi jättää kuitenkin täysin taka-alalle konkreettisen kysymyksen siitä, mitä Suomeen ollaan oikeasti rakentamassa ja kenen ehdoilla. 

Teknologia ei ole ikinä neutraalia: ”kehityksen” taustalla on laaja joukko diskursiivisia ja materiaalisia ulottuvuuksia, jotka sitovat paikallistasolla näkyvät energiaan, maankäyttöön ja työvoimaan liittyvät poliittiset kysymykset osaksi maailmanlaajuista datakapitalismia. Datakeskukset tulee nostaa esiin, purkaen ja avaten sitä, miksi Piilaakson porvarit haluavat ensinnäkään sijoittaa pohjoisen metsiin kyhättäviin seiniin ja palvelimiin. Huomio tulee kohdentaa niihin laajoihin suhteisiin ja verkostoihin, jotka muodostavat tekoälyyn ja nykyiseen internetiin kytkeytyvän kapitalismin toimintamallin ja -muodon. Ymmärrys mahdollistaa paikallisten datakeskuksia vastaan käytyjen kamppailujen kehittämisen konkreettisena keinona vastustaa teknokraattista riistoa ja ympäristötuhoa.

Teknokapitalistien investointihankkeessa on kyse uusista tekoälylaskentaan (compute) keskittyvistä datakeskuksista Kajaaniin, Muhokseen ja Vaalaan sekä Haminan datakeskuksen laajennuksesta.¹ Tekoälylaskennan resurssinälkä on perinteisiä datamassojen varastointiin keskittyneitä datakeskuksia suurempaa, mikä on herättänyt mittavaa julkista keskustelua kansallisen sähköverkon kantavuudesta ja synnyttänyt datakeskusten vahvempaa sääntelyä ajavan kansalaisaloitteen Datakeskukset kuriin, joka keräsi 50 000 nimeä täyteen muutamassa päivässä.² Arvioiden mukaan uusien datakeskusten sähkönkulutus voisi nostaa Suomessa sijaitsevien hallien vuosittaisen yhteenlasketun energiankulutuksen yli kahdeksaan terawattituntiin, noin kymmenykseen Suomen sähköntuotannosta.³ Google ei kuitenkaan ole halukas avaamaan tarkkoja lukuja tai tietoa toiminnastaan, joten ennakkoarviot jäävät valistuneiksi veikkauksiksi. Tietämättömyyden ylläpitäminen on strateginen valinta. Niin kutsutut pilvipalvelut muodostavat laajan globaalin verkoston datakeskuksia, kaapeleita, sähköverkkoja, laitteistotoimittajia ja voimaloita.⁴ Googlen energiapoliittisena periaatteena on toiminut ”BYOP – Bring Your Own Power.” Tavoitteena on infrastruktuurisen vallan pönkittämisen ohessa investoida laskentatehoon suunnattuun sähköntuotantoon siinä määrin, että Google saisi nostettua tuotantoa kulutuksensa verran. Yhtiö on muutenkin lupaillut kiinnittää huomiota valtion sähköinfran kehittämiseen sekä kantavuuden varmistamiseen. Lisäksi korporaatio on tehnyt Fortumin kanssa aiesopimuksen ydinvoiman käytöstä. Eetu Viren on aiheeseen liittyen korostanut, kuinka ydinvoima on aina myös ydinvaltaa. Se keskittää energiantuotantoon ja -käyttöön liittyvän hallinnan tarkkaan rajatulle teknokraattiselle eliitille keinona jyrätä kansalaismielipiteet asiantuntijavallalla.⁵ Logiikka sopii hyvin Googlelle, joka ei tee päätöksiään paikallisen asenneilmapiirin tai toiveiden pohjalta. 

Rakennusvaiheen oletetaan luovan paljon työpaikkoja; Googlen omien puheiden mukaan 37 000. Valtakunnan hallitsijat ottivat Googlen arvion innolla ja kritiikittä vastaan, korostaen investoinnin valtiontaloudellista merkitystä. Datakeskusten ylläpidon arvioidaan tuovan 7 000 työpaikkaa. Sekin on luultavasti yläkanttiin. Kainuussa tehdyt koulutukseen ja työllistymiseen liittyvät yhteistyösuunnitelmat keskittyvät suurilta osin datakeskusten rakennus-, ylläpito- ja huoltotöihin ja lähiympäristön kehittämiseen, eli infrastruktuurin ylläpitämiseen.⁶ Alueelliseen kehitys-, tutkimus- ja investointityöhön on varattu Googlen mukaan noin 10 miljoonaa, mikä on tämän mittakaavan projekteissa häpeällisen vähän. Tarkkoja työllisyyslukuja olennaisempaa onkin siirtää huomio siihen, millaisista työpaikoista on kyse. Suurin osa työpaikoista on ulkoistettuja, prekaareja suorittavan työn tehtäviä matalapalkka-aloilla. Parempipalkkaisia teknikkoja ja johtajia tarvitaan vain joitain kymmeniä datakeskusta kohden. Alphabetin datakeskustoiminnan miljardeissa pyörivä liikevaihto varmistaa sen, että 60 000 euroa vuodessa ansaitsevaa insinööriäkin riistetään huolella. 

Tarkat luvut pidetään kaikkien hankkeiden osalta visusti salassa. Peittely ei jää työllisyyslukuihin. Aktiivinen veronkierto on Googlelle tuttua. Selkeimpiä historiallisia esimerkkejä on ”Double Irish with Dutch Sandwich” -toimintamalli, jonka käyttömahdollisuuden Irlannin valtio sulki 2010-luvun lopussa.⁷ Ennen juridista interventiota yhtiö välitti Irlannin liiketoiminnan kymmenien miljardien rojaltimaksut hollantilaisen välittäjän kautta Bermudan verovastuuseen rekisteröidylle irlantilaiselle tytäryhtiölle. Datakeskusten investointivaiheen verotuotto on ollut Suomessakin käytännössä miinusmerkkistä.⁸ Google pyrkii tekemään kaikkensa tulojen kirjaamiseksi sinne, missä sääntely ja verotus ovat kevyintä. Suomessa toimivat alayhtiöt keskittyvät konesaleihin (Google Finland Oy) ja kiinteistöihin (Tuike Finland). Varsinainen liiketoiminta kirjataan edelleen Irlannin yhtiön alle.⁹ Rahaliikenne alayhtiöltä alayhtiölle ja takaisin on keino olla raportoimatta voittoja suomalaisena yritystuottona. Tämän tarkoitus on kanavoida dataekstraktivismilla kerättyjen omaisuuserien hallinnoinnin tuotot takaisin Piilaaksoon.

Datatalouden mallit pohjaavat infrastruktuureihin (materian liikkeen mahdollistavana materiana¹⁰) ja sosiomateriaalisiin kulttuureihin. Ne muodostavat globaalia materiaa jäsentävän sommittuman, jonka muovaaminen mahdollistaa korporaatioille toimivallan laajentamisen kyhäämällä tuotantolaitoksia soveltuvina nähtyihin kohteisiin. Vahva vaikutelma investoinnin keskittymisestä fyysiseen infrastruktuuriin ja laskentatehoon inhimillisempien ulottuvuuksien sijasta torppaa porvarillista intoilua. Maailmanlaajuisen suurpääoman ja ekstraktivismin väitetään tuovan vaurautta ja hyvinvointia, josta ei voi kieltäytyä. Vaihtoehdottomuus on epäonnistuneen aluepolitiikan tulosta. Googlen aktiivinen pyrkimys sijoittaa miljardiomaisuuseriään Suomeen näyttäytyy sekä käytännöllisenä miljöön edullisuuteen pohjautuvana ratkaisuna että keinona laajentaa Piilaakson korporaatioiden maailmanlaajuista vaikutusvaltaa liittyen alueellisten infrastruktuurien ja talouksien hallintaan.

Yhdysvalloissa syttynyt datakeskuksia vastustava liike ja pääoman itsesuojeluvaistoon palautuva tuotannon hajauttaminen ajavat teknologiajätit etsimään datakeskuksille maata kotitonttia suotuisammista ympäristöistä, konesalien sisällön ja yleisten toimintamallien pysyessä muutoin täysin samana. Tutulla sapluunalla tehdyt uudet laitokset on mahdollista sijoittaa kulloinkin edulliselta vaikuttavaan sijaintiin. Kaikki datakeskukset ovat yhteydessä toisiinsa ja kommunikoivat keskenään, riippumatta fyysisestä sijainnista. Edellytyksenä on vain paikallisen työvoiman, pinta-alan, jäähdytyksen, energian ja rakennusmateriaalien varmistaminen paikallista luontoa ja väestöä riistämällä. 

Kuten Michel Serres osuvasti kuvaa:

Parasiitti tarkoittaa vieressä syövää. […] Antaminen ja saaminen, pöydän ääressä tai matolla (lue: suomalaisessa metsässä, RI), kulkevat mustan laatikon läpi. En tiedä mitä siellä tapahtuu, mutta laatikko toimii kuin tasasuuntaaja. Vaihtoa ei tapahdu eikä tule ikinä tapahtumaan. Ennen käyttöä on hyväksikäyttö. Kuin taikaiskusta vieressä syövä alkaakin syödä toisen kustannuksella, samassa hän syö jo toista, asettuu taloksi, ja toinen jatkaa antamistaan uupumukseen tai joskus jopa kuolemaan asti, huumaantuneena, jonkinlaisen lumouksen vallassa. Mutta toinen ei ole saalis, koska hän tarjoaa ja antaa aina vain. Hän ei ole saalis vaan isäntä.¹¹

Googlen digi-imperiumi saa selkeän muodon näissä parasiittimaisissa käytänteissä.

Työkaluja ilmiön ymmärtämiseksi voi saada myös Gilles Deleuzeäkin inspiroineelta Gilbert Simondonilta.¹² Hän korosti aikanaan sitä, kuinka teollisen tuotantomuodon muutosprosessi saa selkeimmän ilmenemismuotonsa energian ja informaation lähteiden eriytymisessä. Datakeskukset vaativat paikallisesti tuotettua energiaa ja työvoimaa, mutta varsinainen kauppatavara muodostuu vapaasti keskusten ja laitteiden välillä liikkuvasta informaatiosta. Tämä mahdollistaa datan taloudellistamisen ja arvottamisen. Simondon korostaa kompleksisten koneistojen, kuten datakeskusten, eroavan perinteistä tuotantovälinettä edustavasta työkalusta siinä, että koneistot toimivat releinä, välittäjinä. Tästä seuraava tekninen muutos etenee järjestelmän konkretisoitumisena. Koneisto rakentuu kokonaisuutena, jossa kaikki elementit ovat kytköksissä toisiinsa. Mitä enemmän Googlella on datakeskuksia, sitä suurempia datamassoja lisäarvoa tuottavana informaationa sen on mahdollista käsitellä. Datakeskuksia vastustavat kamppailut ovat siis suoria keinoja puuttua arvonluonnin prosesseihin itsessään. Releen läpi kulkeva data ja energia tarkoittaa sitä, että siihen kohdistuvalla häiriöllä on mahdollisuus vaikuttaa koko tuotantoketjuun, eli näin ollen datakapitalistisen arvontuotannon ensimmäisiin pohjaedellytyksiin.

Matteo Pasquinelli¹³ korostaa, kuinka kapitalismin kehityksen kannalta tuotantovoimien eriyttäminen ja abstrahointi auttoi luomaan ja laajentamaan skaalattavuuteen ja eriytettävyyteen pohjautuvaa riistoa. Informaation kohdalla dataa voidaan tarkastella marxilaisittain general intellectin nykyisenä muotona. Laajat kielimallit datasetteineen digitalisoivat ja tavaramuotoistavat sen kielellisen työvoiman, josta Paolo Virno puhui jo vuosituhannen alussa. Myös Marx itse huomautti konefragmentissa, että koneistot on suunniteltu jäljittelemään kapitalistisen työnjaon periaatteita. Keskusten laajennukset ovat pääoman vastaus digitalisaation herättämään tarpeeseen tehostaa informaation kierron ja taloudellistamisen vauhtia. Grundrissea ja Guillibertin¹⁴ teoriaa luonnonvoimien haltuunotosta miksaten: viileä ilmasto ja energia otetaan haltuun, sillä koneistot ja laskentateho vaativat resurssinsa, joita käytetään prosessoimaan internetistä kerättyä informaatiota yleisen älyn tiivistymänä. Pääoma käyttää automatisoitua tiedonkäsittelyä työvoiman koneistamiseen ja esineellistämiseen, keinona laskea palkkakustannuksia ja vähentää elävän työvoiman tarvetta. 

Datakeskusten arvontuotannon ja Googlen strategisten pyrkimysten näkökulmasta oleellista on myös omaisuuserättäminen (assetization), joka liittyy strategiseen pyrkimykseen kasvattaa pääomaa jaettavina instrumentteina, joiden rajattuja käyttöoikeuksia vuokrataan asiakkaille. Tekoälylaskennan kontekstissa omaisuuserät koostuvat yllä kuvatusti fyysisestä infrastruktuurista ja verkosta kerätystä laajasta datakorpuksesta, joista teknologiajätit ovat muodostaneet yksityistettyjä ja tarkkaan suojeltuja omaisuuksia. Googlen tekoälypalvelut pyörivät tällä datalla, jota pyörittävän laskentatehon käyttöoikeus on kytköksissä ”tokenien” hinnoitteluun lisäarvottamisen muotona. Sovellusten ilmaiskäytön kontekstissa hinta maksetaan käyttäjädatana, joka palautuu arvonlisäyksen kiertoon. Assetisaatio ei siis ole varsinaisesti pääomittamista itsessään, vaan arvonluonnin uutta kiertoa jo hallussa olevan pääoman avulla. 

Googlen – kuten lähes kaikkien tekoälyfirmojen – investoinnit ovat kaiken päälle käytännössä täysin lainapohjaisia. Googlen lainamäärä on kasvanut muutamassa vuodessa lähes sadalla miljardilla: riskinotto pohjautuu täysin luottamukseen datakeskusten merkityksestä riistoasteen räjähdysmäisen kasvun mahdollistajana. Teknoveljekset ovat puhuneet Nvidian johtajan Jensen Huangin mukaan nimetystä ”Huangin laista”, joka väittää tekoälylaskennalle oleellisten grafiikkasuorittimien tehon tuplaantuvan kahden vuoden välein. ”Laki” on tietenkin täysin spekulatiivinen, kuten korporaatioiden tuottavuusolettamukset muutenkin. Spekulatiivinen lupauksellisuus on kuitenkin merkittävin peruste investoinneille ja näiden kautta odotettavalle jatkuvalle kasvulle lainataakan taittajana.

Paikallisessa julkisuudessa on puhuttu paljon investoinnin mahdollistaneista tekijöistä. Vaikuttimina nostetaan esiin sotilasliittoutuminen, viileä ilmasto, kantava sähköverkko ja luotettavat valtiohallinnon rakenteet. Teknokapitalistisen arvontuotannon prioriteetit eivät kuitenkaan kiinnity yksittäisen valtion suvereniteettia miettivään geopolitiikkaan¹⁵, kysymysten liikkuessa Yhdysvaltojen ja Kiinan blokkikamppailuissa. Tässä tilanteessa Suomi on Googlelle ensisijaisesti hyvää ja olosuhteiden kannalta edullista maaperää. Pohjoisesta saattaa muodostua ilmaston lämpenemisen edetessä teknofirmojen konehuone, jossa alustataloudella kerättyjä omaisuuseriä (cloud assets)¹⁶ voidaan säilöä ja kasvattaa.

Datakeskukset tulevat ylhäältä annettuina ja jyrättyinä. Performatiivinen lupauksellisuus – eli kollektiiviseen asenneilmapiiriin vaikuttamiseksi tehdyt, lähemmin tarkasteltuna kestämättömät lupaukset uusien dataherrojemme mittavista rikkauksista työväestön etuna – tukeutuu niihin liioiteltuihin talous- ja geopoliittisiin etuihin, joita Suomen lupaillaan konehuoneeksi antautumisesta suorana hyötynä saavan. Datakeskukset näkyvät ja kuuluvat, mutta paikallisyhteisöt, luonto ja ilmasto eivät pääse nauttimaan Googlen omistajille valuvista, globaalin pohjoisen lauhassa viileydessä ”komputoiduista” hedelmistä. Googlen on todettu hakanneen yli 500 hehtaaria metsää laittomasti. Lupa- ja valvontavirasto käski keskeyttää rakennustyöt heti ilmitulon jälkeen, mutta käskyä ei noudatettu.¹⁷

Teknologian historia on kehityksen ja ”modernisaation” mielteiden rinnalla aina myös luddismiin ja vastahankaisuuteen tukeutuvan poliittisen toimijuuden historiaa.¹⁸ Voimme siirtää huomiomme Pinja Vuorisen¹⁹ ja Ville Louekarin²⁰ vanavedessä suoraan niihin konkreettisiin kamppailuihin ja keinoihin, joilla datakeskuksia kyhäävien teknojättien paikallistasolle ulottuvaa vallankäyttöä, riistoa ja silmitöntä ympäristötuhontaa on mahdollista vastustaa. Vuorinen korostaa datakeskusten roolia talouskasvun pullonkaulana, sillä sijoitusten tuotto ja yritysten toiminta riippuvat onnistuneista datakeskusinvestoinneista. Jos teknojättien infra onnistutaan tekemään toimettomaksi, kosahtavat kapitalistien kasvutoivot siihen. Yhdysvalloissa datakeskuksia vastustaa kyselyiden mukaan jopa 70 % vastaajista. Hankkeita on onnistuttu kaatamaan yli sadan miljardin edestä. Avoimen lähdekoodin ja paikallisesti pyörivät pienet kielimallit voivat asettaa hyperskaalan datakeskusten käyttöiän ja kannattavuuden kyseenalaiseen valoon. Kuten Vuorinen toteaa:

Datakeskuskysymys vaikuttaa kietovan yhteen luokkapolitiikan, ympäristön sekä demokratian kysymykset toisiinsa tavalla, jota ei ennen ole nähty.

Louekari nostaa esiin paikallisdemokratian merkityksen asettamalla demoksen dataa vastaan, yhteisöt teknojättejä vastaan. 

Kapina datakeskuksia vastaan on paluuta tähän demokratian juurille. Sen ajatus on: Koska me asumme täällä alueella, aluetta koskevat päätökset kuuluvat meille.

Hän huomauttaa datakeskusten vastaisen liikkeen saaneen samankaltaisia muotoja Yhdysvaltojen lisäksi myös Japanissa ja Brasiliassa, joissa paikallisyhteisöjen aktiivinen toiminta ja vastustus ovat luonut mittavaa painetta hankkeita kohtaan ja onnistunut kaatamaan niitä. Suomessa Metsäliike²¹ on korostanut periferian ja maakuntien roolia ilmastoliikkeessä, Louekarin laajentaessa huomiota koko Suomeen, maalta kaupunkeihin. Monipaikkaisuus tehostaa toimintaa, sillä mitä vahvemmin kaikilla datakeskus(toimisto)paikkakunnilla luodaan aktiivista painetta, sitä vahvemmin vaikutukset kumuloituvat valtakunnallisesti, tuoden eri taustoista ja maantieteellisistä sijainneista lähteviä ihmisiä yhteisten kysymysten äärelle. 

Konkreettinen strategia edellyttää moninaisuutta. Googlen suora vastuuttaminen ja läpinäkyvyyden vaatiminen keinona saada korporaatio vetäytymään voi onnistua. Ympäristökysymyksissä lakiin vetoaminen voi hyötyä sekä riittävän vahvoihin vaatimuksiin perustuvasta pyrkimyksestä poliittiseen rakennemuutokseen että vaatimuksia kirittävästä suoran toiminnan aktivismista. Pääomasijoittajat alkavat nähdä paikallistason poliittisen vastustuksen merkittävimpänä riskinä datakeskusten laajentumiselle, joten jo pelkkä uhka mahdollisista ongelmista voi hidastaa hankkeita. Maailman suurimman sijoitushallintoyhtiön BlackRockin toimari on julkisesti todennut olevansa hyvin huolissaan Yhdysvaltojen datakeskushankkeiden mahdollisista pysähtymisistä, sillä ne ovat merkittävä osa koko tekoälybuumin talouskuplaa. 

Teknologian käytölle tulee myös löytää sosiokulttuurisesti ja ekologisesti kestävämpiä vaihtoehtoja ja kehittää paikallisiin konteksteihin sulautuvia toimintamalleja. Teknojättien keskusvalta megaskaalan datakeskuksineen ei ole ainoa tapa informaatioteknologian käytön, kehityksen ja hallinnan muotojen järjestämiselle. Googlen(kin) datakeskuksissa pyörivä tekoäly edustaa, Mikael Brunilan sanoin, ”keskuksen totaalista tyranniaa periferian yli, kun taas täysin yksilöllistetty tekoäly edustaa periferian täyttä irtautumista keskuksesta”.²² Brunila esittää läpinäkymättömien tunnelien kaivamista metaforana antiekstraktivistisille teknologioille. Läpinäkymättömyyden politiikka asettuu keskitettyä valvontakapitalismia ja totaliteettia vastaan hajauttamalla, salaamalla ja fragmentoimalla laskentatehoa ja datavarantoja käyttäjien itsensä toimesta, näin hajottaen kapitalistisen omistussuhteen. Tekoäly kuvataan usein totaalisena panopticonina tai jumalaisena olentona, joka tietää kaiken, kaikesta, kaikkialla. Kyse on kuitenkin internetin kehityksen ja alustoitumisen myötä kehittyneestä teknologian muodosta, jonka toiminnan taustalla ovat poliittiset järjestelmät ja ihmiskehittäjien päätökset. Vahva keskusjohtoinen alustoituminen tuli korporatiivisena vastaiskuna vuosituhannen vaihteen piraattiliikkeelle ja hajautetulle internetille. Tekoälyä, kuten muutakaan tieto- ja informaatioteknologiaa, ei ole deterministisesti sidottu tiettyyn tuotantomuotoon, eikä nykyinen dataekstraktivismi ole kaikki mitä sovellukset potentiaalisesti voisivat olla. Tunnelointi vie tekoälyn pois alustoilta kohti hajautettuja rakenteita – tällöin Googlen datakeskusta ei tarvita mihinkään.

Suurteknodatakeskuksia vastaan käyty kamppailu materialisoi globaalin kapitalismin vastaisten liikkeiden toiminnan. Paikallisiin elinympäristöihin ulottuvat koneistot paikantavat poliittiset kysymykset fyysiseen todellisuuteen, tehden kysymyksistä käsinkosketeltavia ja siirtäen käytännön alustariippuvaisesta diskurssista alustojen perimmäisten toimintaedellytysten äärelle. Sähköverkon kantavuus, katoavat metsät, köyhtyvä maaperä, huumaava meteli ja paikallinen infrastruktuuri jäävät suurimmilta osin paikallisen väestön maksettavaksi, kun tuotot siirtyvät konsernikeplottelun avulla Piilaaksoon. Voitot yksityistetään samalla kun porvaristo laajentaa riistoa entisestään. Kamppailun potentiaalit pohjaavat keinoihin vastustaa omaan pihapiiriin ja käsien ulottuville kehkeytyviä globaaleja tuhokoneistoja ja murtaa datakapitalismin tuotantoedellytykset siellä, missä ne sijaitsevat. Parasiitilta voi aina vetää maton alta tai imuroida menemään. On aika herätä lumouksesta ja katsoa kehityksellä kiitävää kuokkavierasta silmiin.

1. BBC. 2026. Google picks Finland for its largest single investment in Europe. https://bbc.com/news/articles/c8r6y4me2g6o (luettu 16.9.2026)
2. Kansalaisaloite on edelleen vireillä ja sen voi allekirjoittaa 15.3.2027 asti osoitteessa https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/17997
3. Suomen virallinen tilasto (SVT): Sähkön ja lämmön tuotanto [verkkojulkaisu].Viiteajankohta: 2024. ISSN=1798-5072. Helsinki: Tilastokeskus (Viitattu: 20.10.2026).Saantitapa: https://stat.fi/fi/julkaisu/cm1hs1qfy32tf07w5nzls9o0b
4. Kollar, Justin, ja Andrew Stokols. 2025. ”Geopolitical Ecologies of Cloud Capitalism: Territorial Restructuring and the Making of National Computing Power in the U.S. and China”. Environment and Planning A: Economy and Space 58, nro 1: 38–58. https://doi.org/10.1177/0308518X251369704
5. Viren, Eetu. 2023. Ydinvoima on Ydinvaltaa. Komeetta.info. https://komeetta.info/2023/02/24/ydinvoima-on-ydinvaltaa/ (luettu 16.9.2026)
6. Google. 2026. Google Deepens Commitment to Finland with Two-Year €13 Billion investment in AI Infrastructure. Google Cloud Press Corner. https://www.googlecloudpresscorner.com/2026-09-09-Google-Deepens-Commitment-to-Finland-with-Two-Year-EUR13-Billion-investment-in-AI-Infrastructure (luettu 16.9.2026)
7. The Verge. 31.12.2019. Google will finally stop using controversial Irish and Dutch tax loopholes. https://www.theverge.com/2019/12/31/21044662/google-end-tax-loophole-double-irish-dutch-sandwich-2020 (luettu 20.10.2026)
8. Johtuen valtavista investointi- ja laitteistopoistoista: laskentateho ei kasva ilman markkinoiden kärkisuorittimia. Tivi. 21.11.2025. Google maksoi nolla euroa yhteisöveroja datakeskuksestaan, ja koko potti romahti. https://www.tivi.fi/uutiset/a/c9695d20-3222-400d-9aa6-d29d543ba97c (Luettu 20.10.2026)
9. Uusi Suomi. 2026. Googlen jättijysäys: Tuovatko datakeskukset verotuloja? Nyt puhuu verottaja. https://www.uusisuomi.fi/uutiset/a/61b6ed58-7e2e-4bc1-badb-5b08d63bc469 (Luettu 20.10.2026)
10. Larkin, Brian. 2013. ”The Politics and Poetics of Infrastructure”. Annual Review of Anthropology 42: 327–43. https://doi.org/10.1146/annurev-anthro-092412-155522
11. Serres, Michel. 2026. Parasiitti. Suom. Anna Nurminen. Helsinki: Tutkijaliitto. Lainauksella tavoiteltu luenta Serres’n Parasiitista on kontekstiin sovittamisella haetun efektin saavuttamiseksi tietoisen typistävä ja ”väärä”. Serres pyrkii värittämään parasiitit haittaeliömäisyyttä laajemmin, pikemminkin kutsumattomina pöytävieraina, joilla voi olla rakentava ja laajentava vaikutus kutsujen konstellaatioon. Teoksen laajemmasta kontekstista irrotettuna lainaus kuitenkin maalaa Googlesta osuvan kuvan.
12. Simondon, Gilbert. 2006. Mentalité technique’, Revue Philosophique de la France et de l’étranger 131, no. 3: 343–57 & Simondon, Gilbert. 2011. On the mode of existence of technical objects. Deleuze Studies, 5(3), 407–424.
13. Pasquinelli, Matteo. 2023. The eye of the master: A social history of artificial intelligence. Verso Books.
14. Guillibert, Paul. 2026. Elollisten riisto – Työn poliittinen ekologia. Suom. Jussi Vähämäki. Helsinki: Tutkijaliitto.
15. Trump ei ollut kovinkaan iloinen Googlen päätöksestä investoida miljardeja Suomeen johtuen presidentin tahdosta kasvattaa Yhdysvaltojen klassisen kansallisvaltion geopoliittista vaikutusvaltaa globaalin laskentatehon osalta. Myös Palantirin kristofasistisia tendenssejä omaavat perustajat Peter Thiel ja Alex Karp ovat korostaneet firmansa tarjoavan tuotteitaan ainoastaan omille liittolaisille keinona vahvistaa Yhdysvaltojen kovaa ja sotilaallista voimaa.
16. Hellman, Jacob & Birch, Kean. 2026. Cloud assets and the ”unit of compute”: Market dominance in commercial computing. Big Data & Society, 13(3), p.20539517261464567.
17. le. Google: ”Emme yltäneet tavoitteisiin” – viranomainen laittoi datakeskus­työmaat jäihin Muhoksella ja Kajaanissa. 6.10.2026. https://yle.fi/a/74-20250109
18. Dekeyser, Thomas. 2026. Techno-Negative. University of Minnesota Press.
19. Vuorinen, Pinja. 2026. Datakeskusten polttaminen on neuvottelutaktiikka. https://pinjavuorinen.substack.com/p/datakeskusten-polttaminen-on-neuvottelutaktiikka (luettu 16.9.2026)
20. Louekari, Ville. 2026. Demos vastaan data. https://louekari.substack.com/p/demos-vastaan-data (luettu 16.9.2026)
21. Autere, Lauri & Heikkola, Topi-Matti & Külm, Meri & Riihonen, Pekko. Mitä Suomen ympäristöliikkeen tulisi seuraavaksi tehdä? https://mitatulisitehda.fi/mita-suomen-ymparistoliikkeen-tulisi-seuraavaksi-tehda/ n.d.
22. Brunila, Mikael. 2025. Taking AI into the Tunnels. https://www.e-flux.com/journal/151/652643/taking-ai-into-the-tunnels (luettu 16.9.2026)