Kääntänyt: Jussi Vähämäki
Alkuteksti: https://comune-info.net/lettera-agli-ipocriti-deuropa/
Uskoin joskus, että filosofit olisivat eettisen johdonmukaisuuden ja älyllisen säädyllisyyden vartijoita. Ehkä olin väärässä, sillä tämä perinne näyttää hävinneen kokonaan Euroopan nykyisestä kulttuurimaisemasta.
Konformismi ja myönteinen suhtautuminen väkivaltaan ovat ottaneet älyllisen rohkeuden paikan niin tiedotusvälineissä kuin akateemisessa maailmassa. Muutama viikko sitten eräs merkittävä saksalainen filosofi julkaisi täynnä myötätuntoa Israelia kohtaan olevan kirjoituksen juuri sillä hetkellä, kun Israel aloitti joukkotuhokampanjan, jota monet pitävät kansanmurhana. Kirjoituksessa merkittävä filosofi ja jotkut hänen kollegansa kirjoittivat, että “Gazan verenvuodatuksen rinnastaminen kansanmurhaan ylittää hyväksyttävän keskustelun rajat”, mutta jättivät selittämättä, miksi Israel voi vangita miljoonia ihmisiä, tunkeutua miljoonien palestiinalaisten koteihin ja tuhota ne, tappaa kymmenen tuhatta lasta parissa kuukaudessa, mutta emme saa tuomita kaikkea tätä kansanmurhana.
Israel iskee umpimähkään Gazan helvetilliseen vankilaan suljettuja palestiinalaisia, mutta filosofit, erityisesti Saksassa, eivät voi kutsua sitä kansanmurhaksi.
Miksi?
Kun saksalaiset intellektuellit lausuivat sanat nie wieder, ymmärsin (ehkä naiivisti), että se tarkoittaisi: ei enää etnisiä puhdistuksia, ei enää joukkokarkotuksia, ei enää rotusyrjintää, ei enää tuhoamisleirejä, ei enää natsismia.
Mutta nyt, luettuani merkittävän filosofin ja eurooppalaisen poliittisen eliitin sanoja ja kuunneltuani kaikkien muiden hiljaisuutta, ymmärrän, että noilla kahdella sanalla oli erilainen merkitys. Ymmärrän, että saksalaisesta näkökulmasta nuo kaksi sanaa, nie wieder, olisi tulkittava eri tavalla.
Tapettuaan kuusi miljoonaa juutalaista, kaksi miljoonaa romania, kolmesataatuhatta kommunistia ja kaksikymmentä miljoonaa neuvostokansalaista saksalaiset lupaavat, että he puolustavat Israelia joka tapauksessa, sillä sionistit eivät enää ole ylivertaisen rodun vihollisia, ja siksi me tunnustamme heille etuoikeuden, joka meillä on ollut viisisataa vuotta: siirtomaaherrojen, riistäjien ja tuhoajien etuoikeuden.
Israel on otettu osaksi ylivertaisuusklubiamme, siksi he ovat saaneet oikeuden tehdä sitä, mitä me olemme tehneet Pohjois- ja Etelä-Amerikan alkuperäiskansoille, Australian aboriginaaleille jne. jne. jne.
Me, valkoinen rotu, olemme päättäneet, että uusi liittolaisemme voi rakentaa tuhoamisleirin itäisen Välimeren rannikolle: kutsumme sitä nimellä Auschwitz on the beach.
Eurooppalaiset älyköt ovat niin hiljaa, että olen tullut siihen tulokseen, että koko luokka on kuollut sukupuuttoon ja se täytyy korvata tekopyhien killalla.
Ranskassa ja Saksassa poliitikot näyttävät tiedostamattaan estävän ketään kertomasta totuutta siitä, mitä Gazassa ja Länsirannalla tapahtuu: toisinajattelijoiden äänet marginalisoidaan, kirjat poistetaan hyllyistä ja tietyt sanat tai ilmaisut kielletään, kun on kyse Israelin 75 vuotta kestäneestä väkivallasta, kun on kyse verilöylyistä, joita Ubermenschenit tekevät päivittäin Untermenscheneille.
Täydellisen demokratiamme suojelemiseksi Saksan viranomaiset käyttäytyvät kuten Stasin aikana.
Täydellistä demokratiaamme suojellaan tappamalla järjestelmällisesti palestiinalaisia lapsia. Nyt nämä lapset kuolevat nälkään, janoon, kylmyyteen, tauteihin ja tietenkin pommeihin. Nuoret marssivat kaupungeissa ympäri maailmaa Israelin miehitystä ja etnistä puhdistusta vastaan. Suuri osa Euroopan ja Yhdysvaltojen juutalaisyhteisöstä kapinoi kansanmurhaa vastaan, mutta tekopyhät syyttävät heitä antisemitismistä.
Uskoin ennen, että järki ja ihmisoikeudet olisi ymmärrettävä yleismaailmallisina arvoina, mutta nyt ymmärrän, että eurooppalaisille tekopyhille “yleismaailmallinen” tarkoittaa valkoista.
Tekopyhyys on ruokkinut rasismin ja aggression aaltoa, joka kasvaa kaikissa Euroopan maissa.
Te, Euroopan hiljaiset intellektuellit, te murhaajien rikoskumppanit, olette vastuussa fasismiaallosta, joka on vallalla kaikkialla maanosassa.
Horkheimer ja Adorno kirjoittivat nämä sanat vuonna 1941:
Valistuksen käsite… sisältää taantumisen ituja, joita kasvaa nykyään kaikkialla. Mutta mikäli valistukseen ei sisälly tietoisuutta tästä taantumisen momentista, allekirjoittaa se oman kuolemantuomionsa. Jos jätämme ajattelun edistyksen tuhoisuudesta edistyksen vihollisille, menetämme, pragmatismin sokaisemana, kykymme ajatella.
Nämä sanat voidaan toistaa tänään, mikäli suljemme edelleen silmämme todellisuudelta, jossa tuhansia ihmisiä hukkuu jatkuvasti Välimerellä, ja todellisuudelta, joka syöksee Palestiinan kansan holokaustiin.
