Freedom Flotilla -koalition laivalla kohti Gazaa matkustava toimittaja Henri Sulku vastasi kysymyksiin matkastaan lauantaina 4.10.2025. Conscience on yksi yhdestätoista laivasta, jotka ovat haastattelun julkaisuhetkellä edelleen matkalla Gazaan Sumud Flotillan vanavesissä.
Voisitko kertoa kuka olet ja missä olet parasta aikaa?
Olen Henri Sulku ja työskentelen kansainvälisen Turning Point -verkkolehden toimituskunnassa. Olen parhaillaan Välimerellä, Kreetan ja Egyptin välisillä kansainvälisillä vesillä, seilaamassa Conscience-nimisellä laivalla kohti Gazaa. Lähdimme matkaan Italiasta syyskuun 30. päivä, ja olemme seilanneet joitakin päiviä Sumud Flotillan perässä varsin reipasta 10 solmun vauhtia. Sumud Flotilla on nyt toki kaapattu, mutta meidän lisäksi tässä lähistöllä on vielä kahdeksan pienempää purjevenettä Thousand Madleens to Gaza -flotillasta. Pudotimme nopeutemme eilen neljään solmuun, jotta etenisimme heidän kanssaan suurin piirtein samaa vauhtia. Mutta purjeveneiden kanssa yhtä matkaa seilaaminen tällaisella vähän suuremmalla moottoriristeilijällä ei ole aivan yksinkertaista, koska heidän kurssinsa ja vauhtinsa vaihtelevat tuulien mukaan.
Miksi halusit lähteä matkalle, johon sisältyy monenlaisia riskejä? Miten ylipäänsä päädyit laivalle?
Päädyin oikeastaan tälle matkalle täysin yllättäen ja lyhyellä varoitusajalla. Tämän laivan järjestäjä, yhdysvaltalainen Freedom Flotilla -koalitio (Freedom Flotilla Coalition, FFC), otti meidän sikäläiseen toimittajaan yhteyttä viime viikon keskiviikkona (24.9.), ja kertoi että nyt olisi lähdössä iso laiva toimittajia ja lääkintähenkilöstöä Italiasta Gazaan. Jos haluaa mukaan, pitäisi saapua Brindisiin, aivan Italian ”saappaan koronkärkeen”, saman viikon sunnuntaina (28.9.). Soiteltiin siinä sitten sarja puheluita torstaina toimituskunnan kesken ja päädyttiin siihen, että saadaan minut järjestettyä matkaan. Ihan helppoa se ei ollut noin lyhyellä varoitusajalla – työtehtävien delegointi, burner-puhelinten asentaminen ja niin edelleen kahdessa päivässä – mutta ihan hyvin se järjestyi lopulta, ja ehdin juuri ja juuri Brindisin lennolle.
Meillä ei tosiaan alunperin ollut tällaista suunnitelmaa näille viikoille, mutta kun tämä tilaisuus tuli vastaan, niin eihän siitä voinut kieltäytyäkään. Yksi Gazan piirityksen ulottuvuuksista on tietysti internetin ja lehdistön piirittäminen, siis Israelin armeijasta riippumattoman tiedontuotannon ja uutisoinnin tukahduttaminen. Israelin armeija on systemaattisesti murhannut palestiinalaisia ja Gazassa toimivia toimittajia yksi toisensa perään – käsittääkseni yli 250 mediatyöläistä tässä vaiheessa – tämän mediapiirityksen ylläpitämiseksi. Tälläkin viikolla kaksi toimittajaa, Sami Dawood ja Yahya Barzag, kuolivat Israelin armeijan iskuissa.
Lehti, jossa työskentelen, on kansainvälinen ”hitaaseen journalismiin” keskittyvä verkkolehti, ja usealla meidän toimituskunnan jäsenellä on kokemusta nimenomaan konflikti- ja sotajournalismista. Se on minulle henkilökohtaisesti, ja meidän toimituskunnalle yleisesti, ihan ammattietiikasta kumpuava periaate asettua tällaista mediapiiritystä ja yksipuolista sotapropagandaa vastaan. Ja on kai täällä ilmassa myös sellaista ammattisolidaarisuutta, että kun näkee toimittajia tapettavan niin sitä nousee tukemaan omiaan. Sama selkeästi pätee myös näihin lääkäreihin ja hoitajiin täällä laivalla.
Olemme toki meidän toimituskunnassa seuranneet Palestiinan tilannetta pitkään, ja olemme myös olleet yhteydessä toimittajiin ja valokuvaajiin Gazassa. Mutta emme uskoneet että pystyisimme itse tekemään reportaasimatkaa Gazaan juurikin tämän piirityksen takia. Halusin tietysti tarttua tilaisuuteen, kun mahdollisuus aukesi, vaikka jokseenkin pienestä mahdollisuudesta tässä puhutaankin, jos realistisia ollaan.
Gazan mediapiirityksen purkamisenhan pitäisi tavalla tai toisella olla jokaisen kansainvälisen median asialistalla: tämä sota ja kansanmurha selkeästi koskettaa koko maailmaa, ihmisillä on oikeus vapaaseen uutisointiin heitä koskettavista asioista, ja toimittajien velvollisuus on tarjota ihmisille tietoa ja ymmärrystä näistä kehityksistä. Tässä Gazan tilanteessa kuitenkin sanoisin, että länsimainen lehdistö on yleisesti ottaen epäonnistunut tehtävässään. En tiedä johtuuko se kaupallisista intresseistä, uutishuoneiden poliittisesta painostuksesta, vai mistä, mutta journalismin taso Gazan suhteen on yleisesti ottaen varsin alhainen.
Voisitko kertoa mikä on Global Sumud Flotilla ja mikä on laivanne Consciencen suhde siihen?
Global Sumud Flotilla (GSF) on tässä tämän vuoden mittaan kasvanut kansainvälinen kansanliike, joka on meriteitse pyrkinyt murtamaan Gazan piiritystä. Esimerkiksi nälänhädän käyttäminen sodankäynnin keinona on sotarikos, ja sikäli tämä Gazan saarto on kansainvälisen oikeuden vastainen. GSF on ymmärtääkseni keskittynyt erityisesti humanitäärisen avun toimittamiseen Gazaan ja samalla luomaan poliittista painetta että tämä kansanmurhaan tähtäävä käytäntö lopetetaan ja Israelin valtio saatetaan siitä vastuuseen. Mutta en tiedä GSF:stä oikeastaan sen enempää kuin mitä olen julkisista lähteistä lukenut, enkä halua puhua heidän puolestaan.
Conscience puolestaan on jokseenkin Sumudista riippumaton operaatio, vaikka tapahtuukin samaan aikaan ja sen järjestäjä FFC omien sanojensa mukaan jakaa GSF:n poliittiset päämäärät ja on osa samaa laajaa liikettä. Näiden eri toimijoiden väliset suhteet eivät ole minulle mitenkään selkeitä, mutta FFC on joka tapauksessa vanhempi, vuonna 2010 perustettu organisaatio, ja se on järjestänyt tällaisia humanitäärisen avun laivoja Gazaan jo viidentoista vuoden ajan.
Itse asiassa Consciencen oli tarkoitus seilata Gazaan jo huomattavasti aiemmin tänä vuonna. Se lähti merille Italiasta huhtikuun lopussa, mutta joutui lopettamaan matkansa jouduttuaan pommi-iskun kohteeksi maltalaisessa satamassa toukokuun 2. päivänä. Järjestäjät sanovat pommittajan olleen israelilainen sotilaslennokki. Näin juuri eilen kuvia tuosta pommituksesta ja ne on aika hurjia, valtava reikä keskellä kantta ja tulipalon jälkiä sen ympärillä. Mutta on jokseenkin erikoista, ettei tällaista pommi-iskua eurooppalaisessa satamassa ole virallisesti tutkittu perinpohjin. Ehkä paneudun tuohon asiaan enemmän palattuani kotiin tältä matkalta, mutta kuulin tuosta pommituksesta ensimmäistä kertaa vasta tänne laivalle tultuani.
Joka tapauksessa, tätä laivaa on järjestäjien mukaan korjattu tässä kesän mittaan, ja oli jokseenkin sattumaa että se saatiin vesille juuri GSF:n laivueen aikaan. Luulen, että korjaustöitä myös kiirehdittiin, koska tämä viikko oli otollisin sauma päästä perille Gazaan kun Israelin laivasto jahtaa useita veneitä samanaikaisesti, mutta en ole kysynyt tälle vahvistusta järjestäjiltä.
Laivanne on kohtalaisen suuri, onko sillä jotain sille erityisiä tavoitteita matkan suhteen?
Conscience tosiaan on huomattavasti isompi kuin muut Gazaa kohti seilanneet ja edelleen seilaavat veneet, ja täällä on melkein 100 ihmistä kyydissä. Mielenkiintoisen tästä laivasta tekee se, että olemme täällä melkein kaikki joko toimittajia tai terveydenhuollon ammattilaisia.
Tämä idea oli järjestäjien mukaan syntynyt noin viikko ennen vesille lähtöä, ja tietyssä mielessä se resonoi myös laivan nimen kanssa. Meillä on toki kyydissä myös joitakin kuutiometrejä lääkkeitä ja ruokaa, mutta erityinen tavoite on nimenomaan toimittajien ja lääkintähenkilökunnan vapaa pääsy Gazaan. Juuri tänään järjestäjät korostivat uudestaan, että tämän laivan tarkoitus ei ole humanitäärisen avun toimittaminen, vaan Gazan piirityksen murtaminen.
Järjestäjät ovat useaan otteeseen korostaneet, etteivät he halua millään tapaa puuttua työhömme, ja esimerkiksi toimittajilla on täysi toimituksellinen vapaus julkaista mitä koemme, näemme ja kuulemme täällä laivalla ja toivottavasti pian myös Gazassa. Sama pätee lääkäreihin ja lääkintähenkilöstöön heidän omien ammattiraamiensa puitteissa. ”Me tarjoamme ainoastaan kulkuneuvon”, yksi järjestäjistä sanoi minulle jo ensimmäisessä puhelussa hänen kanssaan, ja uudestaan kun tapasimme Otranton satamassa. Käsittääkseni kutsua oli levitetty varsin laajasti näiden ammattiryhmien keskuudessa.
Eli tämän laivan päätavoite ei ole niinkään materiaalisen avun toimittaminen, vaan järjestäjien mukaan tämä laiva pyrkii ennemminkin tukemaan terveydenhuoltoa ja vapaata lehdistöä, jotka ovat olleet Israelin armeijan hyökkäysten kohteina. Gazassa on tällä hetkellä hädin tuskin kymmentä sairaalaa toiminnassa, ja paikallinen lehdistö on hyvin pitkälti tuhottu myös. Juttelimme itse asiassa juuri eilen illalla erään gazalaisen toimittajan Hussein Karsouan kanssa videolinkin välityksellä, ja hän sanoi että jäljellä olevat sairaalat ovat tässä vaiheessa ennemminkin klinikoita kuin varsinaisia sairaaloita. Ja Israelin armeija on piirittänyt al-Shifan sairaalaa tämän meidän laivamatkamme aikana.
Millainen merkitys avustuslaivueilla on?
Tähän minun on oikeastaan jokseenkin vaikea antaa vastausta, koska näiden laivueiden merkitys selvinnee vasta tulevina kuukausina. Ehkä se on jotenkin nurinkurista, mutta usein tällaisissa tilanteissa vaikutuksia voi olla vaikeampi arvioida paikan päällä, kun on itse niin keskittynyt seuraaviin päiviin, käytännön asioihin, omaan ja muiden turvallisuuteen, ja ylipäänsä missioon, joka on edelleen kesken. Ainakin itselläni on tapana miettiä vaikutukset kriittisesti läpi etukäteen ja jälkikäteen, mutta mission aikana keskittyä käytännön työhön.
Mutta mitä uutisia tänne laivaan on nyt tihkunut, niin pystyn ainakin sanomaan, että kotona Euroopassa nämä laivueet ovat nostaneet Gazan piirityksen ihan uudella tavalla yhteiskunnalliseen keskusteluun. Eilen saamieni tietojen mukaan Italiassa on ollut yleislakko, ja yli miljoona ihmistä kaduilla, satamissa, rautateillä ja moottoriteillä. Yleislakon iskulause oli: ”Jos he blokkaavat Sumudin, me blokkaamme koko Italian.” Ja niin todellakin näyttää käyneen. Tämä oli jo toinen GSF:n synnyttämä yleislakko Italiassa ja aiempaa isompi. Tietysti tämän luokan paine yhteiskunnasta vaikuttaa siihen millaista diplomatiaa eri maiden hallitukset voivat harjoittaa kansanmurhaa toteuttavan valtion, tässä tapauksessa Israelin, kanssa.
Mutta palatakseni kysymykseen, en tiedä millaisia strategioita, tavoitteita, ja merkityksiä GSF on itselleen asettanut. Pystyn sanomaan ainoastaan sen, mitä tämän Conscience-laivan järjestäjät ovat minulle kertoneet, että heidän päätavoitteensa on pääosin poliittinen: piirityksen murtaminen, ihmisoikeuksien turvaaminen ja tavanomaisten humanitääristen kanavien avaaminen. Egyptissä on rekkalasteittain ruoka- ja lääkeapua Gazan rajalla, eikä näille apulaivueille käsittääkseni olisi välitöntä tarvetta, jos palestiinalaisten ihmisoikeudet olisivat turvattu. Tämähän on tavallaan aivan naurettava ja samaan aikaan häpeällinen tilanne, että siviilit seilaavat henkensä kaupalla hädintuskin merikelpoisilla purjeveneillä, jotta humanitäärinen apu pääsisi konfliktialueelle. Se on tuonut varsin selkeästi esiin sen kriisin, mihin kansainväliset instituutiot ja ihmisoikeudet ovat ajautuneet tässä 2010- ja 2020-luvuilla. Jos keskustelut Sumudin sisällä ovat olleet samansuuntaisia, niin pitäisin laivueen merkitystä varsin suurena.
Onko sinulla käsitystä, mitä gazalaiset ajattelevat laivueen merkityksestä? Mediassa kerrottujen tietojen mukaan gazalaisten laivat ovat nyt saaneet esimerkiksi kalastaa rannan tuntumassa tavallista enemmän rauhassa, koska Israelin armeijalla on ollut tekemistä avustuslaivueen laivojen ja matkustajien kaappaamisessa.
Piiritys toimii tietysti kahteen suuntaan: mitään ei päästetä sisään, mutta ei myöskään ulos. Tässä mielessä GSF pystyi murtamaan piirityksen ainakin hetkellisesti. Täällä Conscience-laivalla haastattelemani ihmiset ovat kaikki pitäneet tuota gazalaisten kalastajien vesille pääsyä konkreettisena voittona. Gazalaisten toimintamahdollisuuksien laajentaminen vaikuttaa olevan heille kaikkein tärkeintä.
Itselläni on kuitenkin jokseenkin rajallinen ymmärrys siitä, mitä gazalaiset ajattelevat näistä laivueista. Olemme toki saaneet viestejä, joissa korostuu erityisesti se, että laivue on antanut toivoa, että ihmiset ulkopuolella välittävät siitä, mitä Gazassa tapahtuu. Monet täällä laivalla, erityisesti nämä lääkärit ja hoitajat, ovat henkilökohtaisesti yhteydessä gazalaisiin ja kertovat saavansa samanlaisia viestejä ystäviltään ja kollegoiltaan. Olen nähnyt myös videoita, jotka esittävät esimerkiksi varsin laajoja ihmisjoukkoja rannalla odottamassa näitä laivueita. Kaiken näkemäni perusteella näitä laivueita siis pidetään arvossa.
Ehkä itselleni mielenkiintoisin yksityiskohta tähän liittyen on aiempi keskusteluni erään täällä olevan lääkärin, jonka perhetausta on Gazassa, kanssa. Hän oli juuri aikeissa mennä jonkin NGO:n kautta missiolle Gazaan, mutta hän sanoi, että sekä Gaza-taustaisena ihmisenä että lääkärinä hän näkee nämä laivueet mielekkäämpänä vaihtoehtona. Hän on ollut vastaavalla missiolla Gazassa aiemminkin, ja hänen mukaansa nuo lääkärimissiot laittavat korkeintaan pienen laastarin massiivisen haavan päälle. Lääketieteellisestä näkökulmasta tärkeintä olisi ennaltaehkäisy, ja hänen mukaansa poliittinen tavoite, Gazan piirityksen murtaminen, on myös tästä näkökulmasta mielekkäin tavoite.
Täytyy sanoa, että tällä laivalla on ollut useita varsin mielenkiintoisia keskusteluja sekä lääkäreiden että toimittajien kesken näiden alojen ammattietiikasta ja muista vastaavista aiheista. Olen tavannut kaikin puolin mahtavia persoonia, ja tällä matkalla on noussut esiin se moraalinen ja poliittinen perusta näiden ammattikuntien taustalla, joka välillä valitettavasti unohtuu niin sanottua valtamediaa lukiessa tai terveydenhuoltojärjestelmän kurjistuspolitiikkaa seuratessa. Tätä tarkoitin aiemmin, kun mainitsin, että laivan nimi Conscience resonoi tämän mission kanssa.
Mitä vastaisit epäilijöille, joiden mielestä avustuslaivue on vain ”julkisuustemppu”, ilman mitään todellista poliittista merkitystä?
Mitä tuohon poliittiseen merkitykseen tulee, niin tässähän puhutaan joistakin tuhansista ihmisistä näiden laivueiden taustalla, olettaen että jokaista seilaajaa kohden täytyy olla useampia tukihenkilöitä maissa. Ei toki ole täysin etiketin mukaista vastata kysymykseen kysymyksellä, mutta kysyisin joka tapauksessa, että milloin viimeksi muutama tuhat ihmistä on katalysoinut massaprotesteja ja lakkoja useissa maissa eri mantereilla, saanut Italian ja Espanjan sotalaivat liikkeelle, ja raivostuttanut kansamurhaa toteuttavan valtion johdon niin perinpohjin, että ihan ministeritason virkamiehet vaivautuvat ja alentuvat herjaamaan pidätettyjä aktivisteja tv-kameroiden edessä? Ja ylipäänsä milloin viimeksi muutama tuhat ihmistä on luonut näin konkreettisen paineen sotarikosten pysäyttämiseksi?
Näiden laivueiden poliittinen merkityshän on aivan valtava, jos sitä verrataan mihin tahansa muuhun muutaman tuhannen ihmisen operaatioon. Esimerkiksi YK:n hiljattainen kokous New Yorkissa oli varmaan jokseenkin saman mittakaavan missio, eivätkä he tietääkseni saaneet juuri mitään aikaiseksi tämän kansanmurhan lopettamiseksi tai Gazan saarron purkamiseksi. Ja heillä on kaiken lisäksi ihan eri luokan valta ja resurssit käsissään vaikuttaa näihin asioihin. Niin jos tällaista julkisuustemppukritiikkiä on ilmassa – en itse ole sellaista kuullut – niin ehkä joitakin näitä tuomitsevia lausuntoja erinäisiltä valtionpäämiehiltä ja -naisilta voisi pitää niin ikään julkisuustemppuina, jos niiden toimeenpanoon ei ole konkreettista suunnitelmaa, tai välttämättä edes tahtoa. Lähtisin itse tästä liikkeelle, kun julkisuustempuista puhutaan.
Mitä terveisiä haluat lähettää laivalta Suomeen?
Nyt tässä viime päivinä täällä laivalla on tietysti herännyt erinäisiä keskusteluja tuohon GSF:n kaappaukseen ja siitä uutisointiin liittyen. Täällä on jonkinasteinen huoli ilmassa, että ihmiset eivät välttämättä tiedä, että Välimerellä on edelleen 11 laivaa matkalla kohti Gazaa. Meitä on täällä Consciencella melkein 100 ihmistä, ja noilla pienemmillä veneillä yhteensä yli 60. Olemme ainakin tähän laivaan astuessamme sitoutuneet seilaamaan Gazaan, mitä hyvänsä GSF:lle käy.
Toivoisin, että tietoisuutta näistä jäljellä olevista laivoista levitetään, sillä se voi vaikuttaa mahdollisuuksiimme päästä perille Gazaan. Mutta ennen kaikkea: pääasiat tässä ovat Gazan piiritys, humanitäärinen kriisi ja meneillään oleva kansanmurha. Me emme ole missään nimessä tämän laittoman saarron pääkärsijöitä. Jos laivamme kaapataan, niin tietoisuutta ja ymmärrystä Gazan laittomasta piirityksestä on kasvatettava uusin keinoin, samoin kuin kamppailua sen purkamiseksi.
