Sumud-järjestössä toimivan Syksy Räsäsen haastattelu nauhoitettu
Helsingissä tiistaina 26.3.2024. Haastattelun voi katsoa videotallenteena tai lukea siitä tehtynä litterointina (tekstiversiota on editoitu luettavuuden parantamiseksi karsimalla toistoa ja vähentäen osittain puhekielisyyttä). Voit myös kuunnella keskustelun äänitaltionnin lataamalla sen täältä.
JUHO: Moikka, Syksy Räsänen ja kiitos, kun tulit tänne haastateltavaksi. Sä olet Sumud-järjestön varapuheenjohtaja. Haluaisitko esitellä itsesi ja Sumudin lyhyesti?
SYKSY: Kiitos kutsusta. Sumud, Suomen Palestiina-verkosto, on tällainen uusi intersektionaalinen Palestiina-järjestö, joka perustettiin viime kesänä ja aktivoitui lokakuussa. Mä olen Sumudin yksi varapuheenjohtaja, Majed Abusalama on toinen ja puheenjohtaja on Noora Dadu. Mä oon aiemmin toiminut, ja toimin yhä, tämmöisen israelilaisen järjestön kuin ICAHD, Israeli Committee Against House Demolitions, israelilainen komitea talojen tuhoamisia vastaan, Suomen haaran puheenjohtajana. Mä oon sen yhteydessä tehnyt Palestiina-työtä Suomessa ja myös ollut Palestiinassa jälleenrakentamassa miehitysjoukkojen tuhoamia taloja. Oon myös toiminut International Solidarity Movementissa, kansainvälisessä solidaarisuusliikkeessä Palestiinassa. Siinä tehdään tämmöstä ruohonjuuritason ihmisoikeustyötä, että osallistutaan mielenosoituksiin, ollaan tarkastuspisteillä lasten mennessä tai tullessa koulusta, ja tarjotaan tämmöstä suojaavaa läsnäoloa palestiinalaisille. Mä oon myös kirjoittanut tämmösen kirjan kuin Israelin apartheid.
JUHO: Mistä tarve perustaa Sumud tuli? Voisitko kuvailla vähän enemmän, että millainen järjestö se on ja mitä se on tähän asti tehnyt?
SYKSY: Suomessa on tehty Palestiina-työtä jo aiemmin. Me, ICAHD Finland, ollaan tuotu erilaisia vieraita Suomeen ja tuettu lakialoitteita ja saatu niitä aikaan. Ja vaikutettu julkiseen keskusteluun. Esimerkiksi siihen, että Suomen ja Israelin asekaupoista on tullut tällainen julkinen kysymys. Ja on muitakin järjestöjä, jotka on tehneet tätä. Arabikansojen ystävyysseura, Psykologien Sosiaalinen Vastuu, Rauhanpuolustajat, Vasemmistonuoret ja niin edelleen. Mutta se, mitä meiltä puuttui, oli sellainen järjestö, joka olisi palestiinalaisvetoinen, voisi tuoda palestiinalaisten nuoren sukupolven mukaan poliittiseen vaikuttamiseen, ja joka sais tän koko toiminnan sellaselle kestävälle pohjalle, että me pystytään yhdistämään eri toimijoita Suomessa. Ei niin, että meillä on yksi järjestö, joka tekee tätä, toinen, joka tekee tätä täällä, meillä on joku hanke, joka alkaa ja loppuu ja sitten se ei jatku, vaan niin, että me pystytään yhdistämään maantieteellisesti eri toimijoita, eri järjestöistä eri toimijoita ja sitten kasvattamaan sitä aktiivisuutta.
JUHO: Miten tää on lähtenyt käyntiin? Jos nyt on ollut viime syksystä asti toimintaa, niin ainakin aika paljon Sumud tuntuu näkyvän sosiaalisessa mediassa ja on ollut järjestämässä mielenosoituksia, ja mitä muuta?
SYKSY: Me tosiaan perustettiin järjestö kesällä, mutta meidän oli tarkoitus aloittaa toiminta sitten vasta tässä tammikuussa, koska siinähän on kaikkea, että tarvitaan rahankeräyslupa, meidän pitää järjestää se, että miten Sumudin eri haarat toimii ja ketkä on johtokunnassa ja miten järjestetään johtokunnan ja aktivistien suhteet ja kaikki tällaiset. Että silloin, kun lokakuussa oli tämä hyökkäys Gazasta Israeliin, ja sitten Israel aloitti sen jälkeen kansanmurhan Gazassa, niin meidän tietysti piti vastata siihen. Ja sitten meillä on ollut aikamoinen kiire, kun me ollaan järjestetty mielenosoituksia, julkisia tapahtumia, vetoomuksia, autettu muiden vetoomuksissa, erilaisia kulttuuritilaisuuksia, tavattu kansanedustajia, tavattu ulkoministeriössä, tehty kantelu oikeuskanslerille siitä, mitä ulkoministeriössä tehdään, annettu haastatteluita ja kaikkea tällaista, ja samaan aikaan kehitetty sitä organisaatiorakennetta. Että tilanne on aivan ennenkuulumaton, ennennäkemätön sinänsä, että tällaista määrää ihmisiä, jotka on kiinnostuneita toimimaan palestiinalaisten oikeuksien puolesta ja oikeudenmukaisen ratkaisun saamiseksi Palestiinan tilanteeseen on enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Ja myös se, että ihmiset haluaa toimia, haluaa olla aktiivisia, haluaa tehdä. Että meillä ei tosiaankaan ole mitään puutetta tekijöistä, meillä on vaan ongelmana suorastaan saada järjestettyä kaikki ne, jotka haluaa olla mukana.
JUHO: Mainitsit Hamasin iskun, josta tää Gazan sota sai kipinän. Siitä on melkein puoli vuotta nytten. Tää on ehkä aika laaja kysymys, mutta voisitko vähän kontekstoida sitä, että mistä se kumpusi?
SYKSY: Tietysti siinä välittömin tekijä on Gazan saarto. Se on osa Israelin miehitystä, joka on osa Israelin apartheidia, joka on osa Israelin kolonialistista järjestelmää. Lähdetään purkamaan tätä, tää on tällainen kerroksittainen juttu. Pohjalla on kolonialismi, sitten on miehitys, saarto ja sitten tulee tää hyökkäys ja sitten sen jälkeen tää alkanut kansanmurha. Usein sanotaan, että tää Israelin–Palestiinan tilanne on hirveän monimutkainen tai vaikea ymmärtää. Että sitä on vaikea ratkaista, kun se on kestänyt niin kauan. Ja tietysti kaikessa, kun katsoo tarkasti, on paljon yksityiskohtia, niin tässäkin. Mutta se perusidea siitä on hyvin yksinkertainen.
Euroopassa juutalaisia vainottiin pitkään, oli antisemitismi. Vastauksena tähän, yhtenä vastauksena tähän, 1800-luvulla syntyi tämmöinen ajatus, että kun juutalaisia ei hyväksytä Euroopan kansoihin, niin juutalaiset on oma kansakunta. Syntyi sionismi, eli juutalainen kansallisuusaate, ja pian sionismin valtavirraksi, yleisesti hyväksytyksi ideaksi muodostui se, että juutalaiset lähtee Euroopasta, muuttaa Palestiinan ja perustaa sinne oman valtionsa, ja sitten eurooppalaiset hyväksyvät. Ongelmana on tietysti se, että Palestiina oli jo asuttu. Ja sionistiliike oli hyvin avoimesti kolonialistinen. Täytyy muistaa, että 1800-luvulla kolonialismi oli vielä paljon arvoneutraalimpi termi kuin nykyään. Nykyään, kun joku sanoo, että sä oot kolonialisti, niin sä olet paha ihminen. Mutta tää sionistiliike avoimesti ajatteli itseään kolonialistisena ja aloitti sitten tämmösen kolonialismin Palestiinassa tavoitteenaan syrjäyttää tämä paikallinen väestö, ottaa niiden maa ja perustaa sinne oma yhteiskunta, joka olisi pelkästään juutalaisia varten. Ja 1947–1949 tää tilanne sitten kärjistyi sodaksi palestiinalaisten ja Euroopasta tulleiden sionistien välille. Ja tämän sodan aikana sionistiliike etnisesti puhdisti palestiinalaisia luodakseen valtion, missä olis, ellei nyt ihan pelkästään juutalaisia, niin enemmistö juutalaisia. Ja tässä sodassa sionistiliike perusti Israelin valtion, joka valloitti 78 prosenttia Palestiinasta, etnisesti puhdisti yli 700 000 palestiinalaista täältä pois.
Vuonna 1967 Israelin valtio miehitti Länsirannan ja Gazan — Länsiranta pitää sisällään Jerusalemin itäosan — eli sai koko Palestiina haltuunsa. Ja sitten tää Gaza ja Länsiranta, mukaan lukien Itä-Jerusalem, on nämä miehitetyt palestiinalaisalueet. Ja alusta alkaen Israelissa, eli vuodesta 1948, kun se perustettiin, oli tämmöinen järjestelmä, joka asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan sen perusteella, mihin rodulliseen ryhmään ne kuuluu. Eli sellainen järjestelmä, joka asettaa nää Israelin juutalaiset korkeampaan asemaan ja nää palestiinalaiset arabit alempaan asemaan. Ja Israelin perustamisesta joulukuuhun 1966 asti niitä Israelin palestiinalaisia kansalaisia pidettiin sotilashallinnon alla. Vuonna 1966, kun se lopetettiin, niin sitten puoli vuotta sen jälkeen alko sotilashallinto Gazassa ja Länsirannalla.
Yksi tän miehitettyjen alueiden sotilashallinnon ja miehityksen pahimpia puolia on sitten Gazan saarto, joka on jatkunut vuodesta 2006 alkaen. Israel estää väestön pääsyä sisään ja ulos, kontrolloi sitä tarkkaan. Israel kontrolloi myös Gazan telekommunikaatiota, sähköverkkoja, vesiverkkoa, väestöjärjestelmää, kaikkia rajoja lukuun ottamatta rajaa Egyptin kanssa, ja siellä käytetään Israelin sekeleitä valuuttana. Tän saarron seuraukset on olleet aivan katastrofaaliset. YK totesi jo 2017, että Gazasta on tullut ihmiselämälle kelvoton. Yli 95 prosenttia juomavedestä on juomakelvotonta, 80 prosenttia ihmisistä elää humanitaarisen avun varassa, itsemurhien määrät on noussut. Gaza oli jo ennen tätä viime vuoden lokakuuta maailman isoin avovankila, jossa Israel piti yhtä–kahta miljoonaa ihmistä vangittuna vain siksi, että he eivät ole juutalaisia, vaan he ovat palestiinalaisia. Israel on myös ajoittain pommittanut Gazaa ja tehnyt sinne maahyökkäyksiä. Gazasta on myös ammuttu raketteja Israeliin. Israel on vuosien ajan päivittäin hyökännyt Gazan maanviljelijöiden kimppuun, ampunut kohti niitä, hyökännyt kalastajien kimppuun, tehnyt kymmeniä maahyökkäyksiä joka vuosi, vuosien ajan, missä se tuhoaa maanviljelysalueita Gazassa, myös myrkyttää maanviljelysalueita, tuhoaa ja varastaa kalastajien aluksia ja rajoittaa sitä, paljonko ruokaa pääsee sisään. Mikä on esimerkiksi johtanut merkittävään lasten aliravitsemukseen Gazassa.
Tää lokakuun seitsemäs päivä tehty hyökkäys Gazasta Israeliin oli vastaus kolonialismiin, apartheidiin, miehitykseen, saartoon. Siinä tapettiin vajaa 1200 ihmistä Israelin puolella, joista noin kaks kolmasosaa oli siviilejä ja noin kolmasosa oli sotilaita. Ja osa näistä kuolleista kuoli näiden palestiinalaisten taistelijoiden tappamana. Merkittävä osa, mutta me ei tiedetä tarkalleen kuinka moni, oli Israelin armeijan tappamia, joko summittaisissa iskuissa, tai sitten osittain siten, että Israelin armeija tarkoituksella tappoi israelilaisia, jotta nää palestiinalaiset aseelliset ryhmät, kuten Hamas, ei sais niitä vangittua. Ja näistä lokakuun seitsemännen päivän julmuuksista on puhuttu paljon. Ja tällaset siviileihin kohdistuvat hyökkäykset on yksikäsitteisesti väärin, teki niitä kuka tahansa ja oli kohteena kuka tahansa. Samaan aikaan palestiinalaisilla on oikeus aseelliseen vastarintaan, ihan niin kuin ukrainalaisilla on oikeus aseelliseen vastarintaan miehitystä vastaan. Ukrainalaisilla on oikeus hyökätä Venäjän joukkoja vastaan, koska Venäjä miehittää Ukrainaa. Palestiinalaisilla on oikeus hyökätä israelilaisia joukkoja vastaan, koska Israel miehittää Palestiinaa. Sumud, sen enempää kuin minä henkilökohtaisesti, ei ota kantaa siihen, pitäisikö palestiinalaisten harjoittaa aseellista vastarintaa vai ei. Se on paikan päällä asuvien palestiinalaisten asia päättää. Mutta heillä on siihen oikeus niin kauan kuin se tapahtuu kansainvälisen oikeuden rajoissa. Mitä tää lokakuun seitsemännen hyökkäys ei täysin ollut.
JUHO: Tästä hyökkäyksestä alkoi sitten Gazan sota, joka on nyt ollut käynnissä jo tosiaan puoli vuotta. Mitkä olivat tän välittömät seuraukset? Näitä pitkäaikaisia seurauksia ei varmaan kaikilta osin vielä kukaan osaa arvata.
SYKSY: Israel aloitti heti lokakuun seitsemäs päivä Gazan pommituksen. Ja torjuttuaan tän Gazasta tehdyn hyökkäyksen Israeliin sulki Gazan. Israel ilmoitti, että Gazaan ei päästetä ruokaa, vettä, polttoainetta. Tän seuraukset on katastrofaaliset, koska Gaza on täysin riippuvainen ulkoisesta avusta Israelin saarron johdosta. Saarron, joka on kansainvälisen oikeuden vastainen. Ja sekä Israelin poliittiset johtajat että sotilasjohtajat että yksittäiset sotilaat ja kulttuurihahmot laajalti ilmaisivat, että kohteena on koko palestiinalaisten yhteiskunta.
Muun muassa Israelin presidentti Isaac Herzog totesi, että Gazassa ei ole semmosia siviilejä, jotka ei olis osallisia tähän. Ja hyvin pian jo lokakuussa asiantuntijat varoitti kansanmurhan riskistä. YK:n erikoisasiantuntijat varoitti kansanmurhan riskistä. Ensinnäkin sen takia, että Israelin johto selvästi sanoi monissa lausunnoissaan, että heidän kohteenaan ei ole pelkästään Hamas. Myös, että nää pommitukset oli aivan ennennäkemättömän laajoja ja summittaisia. Suurin osa niistä ei tehnyt selvästi mitään eroa siviilikohteiden tai sotilaskohteiden välillä, kuten tiedämme esimerkiksi haastatteluista, joita on tehty sellaisten ihmisten kanssa, jotka on työskennelleet Israelin armeijassa ja olleet mukana tekemässä näitä pommituksia. Tai sitten iskut kohdistui suoraan tarkoituksella siviilikohteisiin.
Sitten tämä saarto on johtanut nälänhätään. Ihmisiä kuolee tällä hetkellä nälkään, Gazassa on jo nälänhätä. Ja tästä varoitettiin. Lokakuussa ihmisoikeustarkkailijat varoittivat ensimmäisen kerran, että nyt on kansanmurhariski. Marraskuussa he sanoivat, että on vakava riski. Joulukuussa he sanoivat, että on tekeillään oleva kansanmurha. Ja vuodenvaihteen jälkeen he sanoivat, että on meneillään oleva kansanmurha. Samaten hyvin pian lokakuussa lähes 800 kansainvälisen oikeuden, ihmisoikeuksien ja konfliktien tutkimuksen asiantuntijaa varoitti tästä kansanmurhariskistä. YK:n ihmisoikeusvaltuutetun New Yorkin toimiston päällikkö Craig Mokhiber erosi ja sanoi, että meneillään on jo kansanmurha. Ja se näiden pommitusten ja saarron yhteinen välitön seuraus oli Gazan yhteiskunnan järjestelmällinen tuhoaminen, joka jatkuu.
JUHO: Mikä se tilanne nyt tällä hetkellä on? Mitä nyt tapahtuu?
SYKSY: Israel on tuhonnut suurimman osan Gazan pohjoisosasta, jossa on tällä hetkellä nälänhätä. Israel estää ruokatoimituksia sinne ja myös eteläosiin. Monet ihmiset on paenneet Gazan eteläosiin, Rafahiin, missä tällä hetkellä pelätään sitä, että Israel aloittaa sinne massiivisen maahyökkäyksen. Pommitukset jatkuu. Gazan eri osissa taistelut jatkuu. Jos ruokaa ei saada enemmän perille, jos vettä ei saada enemmän perille, jos olosuhteet ei muutu niin, että tautien leviämistä saadaan estettyä, niin sadat tuhannet ihmiset kuolee. Tämä ei ole Palestiina-aktivistien arvio. Tämä on YK:n ulko-ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Josep Borrellin arvio, että jos tämä YK:n avustusjärjestö UNRWA ei pysty toimimaan, niin sadat tuhannet ihmiset kuolee. Ihmiset kuolee nälkään, ihmiset kuolee janoon, ihmiset kuolee tauteihin.
JUHO: Minkälainen reaktio Gazan sotaan on Suomessa ollut eri toimijoiden tahoilla? Esimerkiksi kansalaisyhteiskunnan tai valtion tasolla, millaisia reaktioita on ollut?
SYKSY: Kansalaisyhteiskuntahan on reagoinut ennennäkemättömällä toiminnalla. Meillä on siis ihan lokakuussa jo tullut valtava määrä eri ammattiryhmien vetoomuksia siitä, että Suomen pitää kannattaa tulitaukoa Gazaan. Muistettakoon, että vielä lokakuussa Suomi äänesti YK:n yleiskokouksessa tyhjää koskien tulitaukoa. Suomi ei siis kannattanut kansanmurhan lopettamista. Tää oli monille suuri järkytys Suomessa. Suomalaiset on toimineet sen mukaan. On ollut valtavasti ihmisiä mielenosoituksissa. Me ollaan järjestetty mielenosoituksia joka toinen viikko, ja Palestiinalaisten Siirtokuntayhdistys on järjestänyt joka toinen viikko, että niitä oli joka viikko. Satoja ihmisiä on tullut melkein puoli vuotta näihin mielenosoituksiin. Pitkään, siis ensimmäisen kolmen kuukauden aikana, tuli yli tuhat ihmistä joka viikko, suurimmillaan neljä tuhatta.
Lisäks ihmiset on tietysti kirjoittaneet kirjeitä yleisönosastopalstoille ja kansanedustajille. Vihreiden ja vasemmistoliiton kansanedustajat, etenkin vasemmistoliiton kansanedustajat, on myös itse reagoineet tähän erittäin hyvin lausunnoilla. On ollut erilaista suoraa toimintaa, niin kuin vastamainoksia, jotka on ollut tosi hauskoja, mitä on laitettu esimerkiksi bussipysäkeille. On ollut paljon media-analyysiä ja mediakritiikkiä. Me ollaan vastattu suureen pyyntöön esimerkiksi järjestämällä tilaisuuksia, missä kerrotaan taustoja Palestiinan tilanteesta, tai missä ihmisiä opastetaan mielenosoitusten järjestämisessä. Tällaisia erilaisia asioita.
Ihmiset on osoittaneet mieltä ulkoministeriön edessä, puolustusministeriön edessä, opetus- ja kulttuuriministeriön edessä. Että se vastaus kansalaisyhteiskunnan taholta on ollut todella vahva, myös semmosilta toimijoilta, jotka ei ole aiemmin vahvasti profiloutunut Palestiina-kysymyksessä. Esimerkiksi Naisasialiitto Unioni sanoi haluavansa vahvasti tukea Sumudin toimintaa, koska tää on niin tärkeä asia. Tää on hyvin terve reaktio, että silloin, kun Suomi asekaupoillaan tukee toisen valtion tekemää kansanmurhaa, niin totta kai siihen pitää reagoida.
Ja nyt me tullaan tähän valtion reaktioon, joka on ollut aivan häpeällinen. Jos me katsotaan, että siinä vaiheessa kansanmurhaa on jatkunut viisi kuukautta. Kansanmurhaa, jonka toteuttaa Israel, jonka kanssa Suomella on kahdenvälisiä sopimuksia, tietysti EU:n kautta myös siteitä. Suomen ainoa poliittinen toimi oli se, että kehitys- ja ulkomaankauppaministeri Ville Tavio lopetti tuen UNRWA:lle. Tuen, mikä on välttämätöntä sille, että palestiinalaiset Gazassa ei kuolisi nälkään. Eli Suomi ryhtyi osallistumaan palestiinalaisten nälkään näännyttämiseen osana kansanmurhaa. Tää oli ainoa asia, mitä Suomi aktiivisesti teki. Sittemmin osittain varmasti kansalaisyhteiskunnan vahvan arvostelun takia — siis valtava määrä kansalaisjärjestöjä ilmaisi vastustavansa tätä päätöstä, 41 kansanedustajaa ilmoitti vastustavansa päätöstä, me Sumudissa tehtiin kantelu oikeuskanslerille tästä päätöksestä, että tää rikkoo Suomen velvollisuutta olla osallistumatta kansanmurhaan ja Suomen velvollisuutta estää kansanmurha — niin tää päätöshän nyt peruttiin.
Mutta on paljon asioita, mitä Suomi voisi tehdä, mitä Suomen olisi pitänyt tehdä. Ensimmäinen asia on tietysti asekauppojen lopettaminen. Suomi vie aseita Israeliin, se on pientä, mutta enimmäkseen Suomi hankkii aseita Israelista. Itse asiassa Suomi kasvatti asekauppojaan Israelista marraskuussa tän kansanmurhan aikana solmimalla yli 300 miljoonan euron sopimuksen Daavidin linko -ohjusjärjestelmästä. Tätä ohjusjärjestelmää valmistaa Rafael Advanced Systems -niminen israelilainen yritys. Se on Israelin valtion yritys, joka on osallinen Israelin joukkotuhoasejärjestelmään. Se valmistaa joukkotuhoaseita. Ja lisäksi se tekee erittäin läheistä yhteistyötä Israelin armeijan kanssa, tietysti, kun se on valtionyritys. Myös tällä hetkellä tässä Gazan kansanmurhassa. Suomen pitäisi välittömästi lopettaa asekauppa, sekä asevienti että asetuonti Israelin kanssa. Suomen olisi pitänyt sanoa irti puolustusyhteistyösopimus Israelin kanssa, mikä Suomella on.
Suomen pitäisi myös kieltää siirtokuntatuotteiden tuonti. Israel on siis perustanut miehitetylle länsirannalle tällaisia ainoastaan juutalaisille tarkoitettuja siirtokuntia, jotka on kansainvälisen oikeuden vastaisia, koska nää alueet eivät kuulu Israelille, ihan niin kuin Krim ja Itä-Ukraina ei kuulu Venäjälle. Niin samalla tavalla, koska Suomi ei tunnusta Venäjän suvereniteettiä Krimillä eikä Itä-Ukrainassa, aivan oikein, Suomi ei myöskään tunnusta Israelin suvereniteettiä Itä-Jerusalemissa ja muualla Länsirannalla. Mutta toisin kuin Ukrainan tapauksessa, missä Suomi ei hyväksy tietenkään Venäjän tuontia näiltä miehittämiltään alueilta, sehän tukisi tätä miehitystä, niin Suomi hyväksyy tuonnin näistä Israelin siirtokunnista, miehitetyiltä alueilta, mikä tukee kansainvälisen oikeuden rikkomuksia niin vahvasti, että esimerkiksi Amnesty International ja Human Rights Watch on todennut, että tää siirtokuntien tuonnin salliminen, mitä Suomi tekee, on kansainvälisen oikeuden vastaista. Eli Suomi jopa rikkoo lakia tukeakseen Israelin miehitystä.
JUHO: Sä tässä mainitsit jo joitain juttuja, mitä Suomi voiskin tehdä, mutta mihin suuntaan sä itse toivoisit, että Suomen politiikka suhteessa Palestiinaan ja Israeliin muuttuisi?
SYKSY: Kaikkein tärkein asia tällä hetkellä olis saada aikaan painetta tän kansanmurhan lopettamiseksi. Sitä voidaan tehdä tosiaan lopettamalla asekaupat, kieltämällä siirtokuntatuotteiden tuonti ja tekemällä julkisesti selväksi, että nämä ovat reaktioita tähän kansanmurhaan ja apartheidiin. Ja siinä vaiheessa, kun palestiinalaisilla on täydet oikeudet, niin siinä vaiheessa normaalit suhteet voidaan palauttaa. Lisäksi Suomen pitäisi viedä oikeuteen yrityksiä, jotka toimii näissä laittomissa siirtokunnissa. Wolt esimerkiksi toimii näissä laittomissa siirtokunnissa. Wolt rikkoo kansainvälistä oikeutta toiminnallaan miehitetyillä alueilla. Suomen pitäisi myös toimia EU:ssa. Aikoinaanhan Suomi jossain vaiheessa on ollut edistyksellisimpien maiden joukossa EU:ssa tässä tilanteessa. Nyt tilanne ei ole ollut tämä. Esimerkiksi lokakuussa, silloin, kun äänestettiin ensimmäisen kerran tulitauosta YK:n yleiskokouksessa, niin EU:n yleinen linja hajosi, ei ollut mitään yhteistä linjaa, ja Suomi äänesti tyhjää, osa EU:maista äänesti puolesta.
Ja samaten tässä, nyt kun vähän aika sitten Israel esitti perusteettomia väitteitä siitä, että tää YK:n järjestö UNRWA, joka toimittaa palestiinalaisille ruokaa, lääkkeitä ja apua Gazaan ja toimii siellä, että se olisi ollut osallinen tähän aseelliseen hyökkäykseen Gazasta Israeliin lokakuun 7. päivä, alunperinkään tässä ei ollut mitään kestäviä perusteita. Maat suhtautuivat tähän eri tavalla. Esimerkiksi Tanska ja Norja Pohjoismaista ei lopettanut apua. Ruotsi lopetti avun, palautti sen sitten pian. Suomi palautti sitten tämän jälkeen. Suomi oli tässäkin selvästi niiden maiden linjassa, jotka tukee Israelia enemmän kuin muut. Ja EU-tasolla tärkeä kysymys on EU:n ja Israelin assosiaatiosopimus. EU:lla on siis assosiaatiosopimuksia eri maiden kanssa, jotka takaa niille etuuksia, esimerkiksi sitä, että israelilaiset tuotteet saa, niistä ei tarvitse maksaa tullimaksuja, kun niitä tuodaan EU:n alueelle. Irlanti ja Italia on nyt avannut tämän kysymyksen, että tätä sopimusta pitäisi arvioida uudelleen. Tän sopimuksen toisen artiklan mukaan sopimus perustuu ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. On selvää, että tää ei vastaa tätä nykyistä tilannetta. Eikä vastannut tilannetta myöskään silloin, kun tämä assosiaatiosopimus solmittiin. Suomen pitäisi ilman muuta tukea tätä, että tää assosiaatiosopimus pitää jäädyttää. Siinä vaiheessa, kun miehitys on loppu, apartheid on loppu, palestiinalaisten oikeudet toteutuu, niin sitten voidaan solmia normaalit suhteet.
JUHO: Entäs jos on joku yksittäinen ihminen, joka haluais tehdä jotain Palestiinan tukemiseks, niin mitä hän voi tehdä?
SYKSY: Voi liittyä Sumudin jäseneksi menemällä meidän verkkosivuille. Ja tietysti hyvä, jos tulee mukaan aktiiviseen toimintaan. Sitten semmonen yksinkertainen asia on tietysti, että boikotoi israelilaisia tuotteita. Osa niistä tuotteista, mitkä merkitään tuleviksi Israelista, on muuten todellisuudessa valmistettu näissä laittomissa siirtokunnissa. Että nää yritykset rikkoo kansainvälistä oikeutta merkitsemällä väärin sen, että mistä nää tuotteet on peräisin. Voi tietysti kommentoida sosiaalisessa mediassa asioita, kirjoittaa mielipidekirjoituksia, kirjoittaa poliitikoille ja kansanedustajille. Kansanedustajat lukee kyllä niitä viestejä, mitä niille tulee. Me ollaan kuultu esimerkiksi kansanedustajilta eduskunnassa, että sillä on kyllä vaikutusta — että se kansalaisten ääni kuuluu. Ja jos se ainoa ääni, mikä sinne on sellainen, että ne, jotka kannattaa Israelin apartheidia, kirjoittaa sinne, että hyvä, lisää asekauppoja ja lisää tukea tälle Israelin toiminnalle, niin kyllä se poliittinen ilmapiiri siellä eduskunnassakin on erilainen kuin se, että jos ihmiset kirjoittaa, että itse asiassa kaikkien täytyy noudattaa kansainvälistä oikeutta, palestiinalaisten oikeudet täytyy taata, ei me voida harjoittaa asekauppaa kansanmurhaa harjoittavan valtion kanssa.
JUHO: Entä miltä Sumudin lähitulevaisuus näyttää? Onko teillä tulossa jotain tapahtumia tai toimintaa, mistä haluaisit jo kertoa?
SYKSY: Sitähän on niin paljon, että mun on vaikea sanoa mitä. Meillä on paljon poliittisia tapahtumia, kulttuuritapahtumia, konsertti Tavastialla. Meillä on tulossa runoilta, jossa luetaan runoja, vähän niin kuin konsertti, mutta runoilla. Mikä on hauska, koska Palestiinassa ja palestiinalaisten kansalaisyhteiskunnassa ja kulttuurissa runous on paljon elävämmässä roolissa kuin mitä se on Suomessa. Sitten meillä on tulossa paljon mielenosoituksia ja elokuvanäytöksiä. Kaikkea tällaista, en nyt itse asiassa osaa tässä poimia mitään yksittäistä mainostettavaa, paitsi meidän runoillan Tekstin talolla.
JUHO: Kiitos haastattelusta. Tuliks vielä jotain, mitä haluaisit tähän loppuun sanoa?
SYKSY: Musta tuntuu, että monille ihmisille on tullut järkytyksenä se, kun israelilaisia tapettiin silloin lokakuun seitsemäs päivä. Israelilaisia siviilejä tapettiin, ja sotilaita. Ja sitten on ollut järkytys se, että Gazassa on kansanmurha, jossa on tapettu kymmeniä tuhansia ihmisiä ja nähty aivan hirvittäviä julmuuksia. Ja sitten ihmiset haluais tehdä jotain. Sanoisin, että kun liittyy johonkin järjestöön ja tekee jotain, vaikka se olis pientä, niin se auttaa myös sitä omaa oloa, koska sitten ei tunne oloaan enää niin avuttomaksi ja tuntuu siltä, että okei, tekee jotain tän asian eteen. Suosittelen sitä myös oman kestämisen kannalta.
