Ensimmäinen viikko sotaa — Keskusteluja Palestiinasta, Israelista ja Libanonista

Tämä teksti perustuu Johanna Koiviston ja Samuli Lähteenahon 7.10.–13.10. käymiin ääniviesti- ja viestikeskusteluihin, joiden aiheina ovat Palestiinan, Israelin ja Libanonin tapahtumat mainittuna aikana. Osa keskustelusta on tapahtunut videopuheluissa, ja nuo osat eivät ole mukana tässä tekstissä. Sitaatteja on editoitu. 

Tekstin tarkoitus on taustoittaa ja käydä läpi nyt käynnissä olevan sodan ensimmäisiä päiviä. Kirjoittajat vaativat välitöntä tulitaukoa Gazaan sekä oikeudenmukaista, myös palestiinalaisten vapauden takaavaa, rauhaa alueelle.

Lauantai 7.10.

Lauantaina iltapäivällä 7.10. olin Espoossa nähdäkseni erään teatteriesityksen päivänäytöksen, enkä poikkeuksellisesti ollut lukenut uutisia tuona päivänä vielä ollenkaan. Juuri ennen esityksen alkua, jo teatterin penkeissä istuessamme, kaverini kysyi minulta, tiedänkö, mitä Israelissa tapahtuu. Hän oli nähnyt muutamia otsikoita aiheesta, mutta ei ollut vielä klikannut niitä auki. Jonkinlaisesta eskalaatiosta oli ilmeisesti kyse. Oletin uutisten liittyvän Israelin ja Libanonin rajaan, jolla ammutaan säännöllisesti raketteja molempiin suuntiin. ”Jotain oli, että enemmän, kuin vuosiin”, kaverini sanoi. Ajattelin edelleen, että kyse oli tuosta valtioiden välisestä rajasta. Viime keväänä, vieraillessani Libanonissa, maan Israelin vastaisella rajalla ammuttiin enemmän raketteja kuin pitkään aikaan, ampujina Israel ja Hizbollah. Oliko siellä tilanne taas kärjistynyt?

Vasta myöhemmin samana päivänä, teatterin jälkeen, avasin uutiset. Kyse olikin nyt muusta. Hamas oli iskenyt Gazasta Israeliin raketein ja maitse. Lähetin ääniviestin Samulille. Samuli asuu Beirutissa, Libanonin pääkaupungissa, ja työskentelee Suomen Lähi-idän instituutin tutkijana.

JOHANNA: Okei, hurjaa taas tuolla Palestiina/Israelissa. Onko sulla tähän jotain tulokulmaa? Mä en ole vielä ehtinyt kauheasti perehtyä uutisiin, kun mä vasta avasin ne. Aika rajua kyllä. Ja yllättävää, että Hamas on onnistunut rikkomaan Israelin puolustusjärjestelmän. 

Niin tänä vuonna tosiaan 30 vuotta Oslon rauhansopimuksesta… ei oikein rauhalta näytä.

SAMULI: Moi! Aika hurjaa, joo. Se on ollut kyllä varmasti iso yllätys kaikille, myös Israelin puolustusvoimille ja oikeastaan kaikille, että palestiinalaisilla ryhmillä, siis Hamasilla ja muilla Gazassa toimivilla ryhmillä, on ollut kykyä tehdä yllättäen noin iso isku. Vaikuttaisi olevan suurin sotilaallinen hyökkäys, jonka palestiinalaiset ryhmät ovat tehneet sitten 2000-luvun alun. Tai ainakin isoin Gazasta tehty isku tyyliin ikinä. Ja sekin lienee monelle yllätys, että nuo toimijat tekivät tuollaisen iskun ilman, että se oli reaktio mihinkään tiettyyn Israelin tekoon, yleensä palestiinalaisten aseellisten ryhmien toimet ovat enemmän reaktiivisia.  

Sitä mä olen nyt myös yrittänyt lukea, että onko jotain viitteitä siitä, että tuleeko tämä vaikuttamaan Libanoniin jotenkin. Ei ainakaan toistaiseksi vielä, mutta toi on nyt tosi uusi tilanne. 

Laitoin kaverille kanssa viestiä, että mikä tunnelma siellä Ramallahissa on, niin hän sanoi, että toistaiseksi vielä aika rauhallista, illalla varmaan tulee mielenosoituksia. Ja sitten katsotaan, mitä tulevina päivinä tapahtuu. 

Mutta joo, vaikea vielä sanoa, mihin suuntaan tämä tilanne tulee kehittymään. Varmasti Israel tulee vähintäänkin pommittamaan Gazaa tosi voimakkaasti. Israelissahan on niin epävakaa sisäpoliittinen tilanne, että on tosi vaikeasti ennakoitavaa, mitä siellä tulee tapahtumaan. Palestiinalaiset ja israelilaiset siviilithän tämmöisestä aseellisesta taistelusta aina eniten kärsii. Pitää jatkaa seuraamista.

JOHANNA: Joo mäkin mietin myös sitä, miten toi kaikki vaikuttaa Libanoniin. Sinnehän on vissiin tullut lisää islamisteja palestiinalaisleireille, ja on ollut niitä leirien sisäisiäkin konflikteja, niin vaikuttaako se tähän? Toivottavasti ei leviä sinne!

Timo Stewart sanoi juuri jossain haastattelussa, että Netanjahu saattaa hyötyä tästä tilanteesta, kun hallitukseen kohdistuvia protesteja on tänään jo peruttu Israelissa ja Netanjahua yleensä vastustavat protestiliikkeetkin ovat vannoneet uskollisuuttaan valtiolle. Netanjahu pystyy kai nyt saamaan itselleen tässä jotain pisteitä, vaikka toi tiedusteluepäonnistuminen ei näytä hänen kannaltaan hyvältä. 

Varmaan tulee kyllä olemaan kauhea se Israelin vastaisku, kun Netanjahu haluaa näyttää voimaansa. Mikä sen nimikin oli, joku ”Rautamiekka”…  Joo, varmaan tulee olemaan ihan hirveää. 

Mua suututtaa se, että Israel sortaa palestiinalaisia, on jo vuosikymmenien ajan tehnyt palestiinalaisten elämästä tosi vaikeaa ja myös väkivaltaista, ja sitten kun palestiinalainen taho hyökkää takaisin, niin Israelin edustajat ottavat yksiselitteisen uhrin aseman. Perus sellaista äärioikeisto – Riikka Purra – Netanjahu -retoriikkaa. Joka kerta se kyllä kiehuttaa tämä ilmiö, tapahtuu se missä mittakaavassa tahansa. Vaikka tietysti siviiliuhrit kaikkialla ovat oikeita uhreja ja kaikki uhrit on liikaa, sehän on ihan itsestäänselvää.

SAMULI: Siis Israelissahan on nyt myös pakka poliittisesti aika levällään. Voi olla, että maan turvallisuuskoneistossakaan ei ole nyt kauhean selkeää visiota siitä, mitä yleisesti tapahtuu, ja miten tätä palestiinalaiskysymystä pitäisi lähestyä. Niin ihan hyvin voi olla, että Netanjahu pystyy hyödyntämään tätä tilannetta, jos hän onnistuu esittämään ns. vahvaa johtajaa, joka nyt yhdistää kansan ”ulkoista vihollista” vastaan. 

Tai sitten voi olla, että tämä on Netanjahulle poliittisesti tosi huono tilanne. Isoimmat oppositioryhmät, jotka ovat vastustaneet sitä korkeimman oikeuden uudistusta, ovat kuitenkin myös kannattaneet aika tiukkaa linjaa palestiinalaisia kohtaan. Joten voi olla, että ne pystyvät hyötymään tästä ja heikentämään Netanjahun asemaa. Tai sitten, mitä mä pidän todennäköisempänä, voi olla, että Netanjahusta vielä enemmän oikealle olevat äärioikeistolaiset voimat, joita edustavat hallituksessa Smotrich ja Ben-Gvir, saattavat pystyä eskaloimaan tilannetta esimerkiksi kohti palestiinalaisten massakarkoituksia ja äärioikeiston vallan vakiinnuttamista Israelissa. Mutta että voi olla, että tämä homma aiheuttaa Israelin sisäpolitiikassakin paljon kaaosta tai sitten ei, vaikea ennakoida. 

Ja siis joka puolella on kaaosta. Palestiinassahan Abbas ja palestiinalaishallinto ovat niin hyödyttömiä nykyään, että veikkaan, että lyhyellä aikajänteellä tämä tilanne, vaikka tässä tulisikin palestiinalaisia siviiliuhreja, saattaa hyvin nostaa Hamasin kannatusta. Mikä on sitten tosi huono, koska Hamas pystyy nyt väittämään, että ”silloin, kun Fatah ja Palestiinalaishallinto eivät tee mitään ja pyörittelevät peukaloitaan, niin me sentään taistellaan vastaan”. Tilannehan on se, että mitä pidempään Hamas hallitsee Gazaa tilanteessa, jossa alue kurjistuu saarron alla, eikä poliittista horisonttia oikein ole, sitä enemmän sitä kohtaan tulee kritiikkiä palestiinalaisten keskuudessa. Eli sen intresseissäkin on siis ravistella tilannetta. 

Täällä Libanonissa… Turvallisuustilanne etelässä Israelin rajalla on kyllä Hizbollahin niin tiukassa kontrollissa joka tapauksessa, että siellä ei mitään tapahdu ilman sen jonkinasteista hyväksyntää. Tai että mä en usko, että ne palestiinalaiset aseelliset ryhmät alkaisivat sooloilla täällä, oli sitten kyse islamistisista tai muunlaisista ryhmistä. Mutta on varmasti kova paine palestiinalaisten aseellisten ryhmien myös täältä osoittaa tukeaan taistelulle Palestiinassa. Mulla on kuitenkin sellainen tunne, että Hizbollahilla ei sinänsä ole kauheasti intressejä eskaloida. Se on aika paljon Hizbollahista kiinni, miten tilanne vaikuttaa täällä Libanonissa, koska Israel keskittyy lähinnä sisäiseen tilanteeseensa. Mä en usko, että Israel lähtisi mistään kauhean pienestä provokaatiosta hyökkäämään tänne nyt.

Keskustelun jälkeen Samuli lähti tapaamaan kavereitaan. Minä kuuntelin Helsingissä ulkona humuavaa syysmyrskyä, ja selailin uutisia. Illalla laitoin Samulille viestin.

JOHANNA: Ylellä kyllä sanottiin, että siellä Libanonin etelärajalla lisävarustelua. Mutta ei kyllä yllätä, että siellä varustellaan myös varmuuden vuoksi.

SAMULI: Joo, varmasti siellä valmistaudutaan, saa nähdä, mitä sitten käytännössä tapahtuu.

Sunnuntai 8.10.

JOHANNA: Moi, toivottavasti se teidän tämän päivän retki ei kohdistu Etelä-Libanoniin ja että Libanonissa on edelleen turvallinen tunnelma… Mä luin just niistä etelärajalla olleista iskuista, jotka on kyllä ilmeisesti taas tähdätty sinne Shebaan farmeille, minne niitä ennenkin on ammuttu. 

Mä olen tässä miettinyt tätä länsimaista uutisointia. Israelin puolesta puhuu Israel, johon suhtaudutaan jotenkin neutraalina tahona, koska se on valtio. Palestiinalaisten puolesta puhuu tyyliin vain Hamas, joka on eri asia, kuin palestiinalaiset. Ajattelen, että tässä mediaympäristössä helposti paitsi hälvenee ymmärrys siitä, mikä on Hamas, ja ketkä ovat palestiinalaisia, myös syntyy viestinvälityksen epätasapaino. Tai niin kuin katoaa käsitys siitä, että Israelkaan ei ole tässä mikään objektiivinen viestijä.

Ja asiaa ei tietty helpota se, että Hamasia, joka nyt on siis julkisessa puheessa tavallaan ainoa palestiinalaisiin liitetty taho, tukevat jotkut Iran ja Qatar, jotka on ihmisoikeuksia avoimesti polkevia maita, joilla on paha maine lännessä, siis ihan syystäkin paha maine tietysti. 

Yksiä esimerkkejä siitä, että suhtautuminen Palestiina/Israeliin on jo valmiiksi epätasapainoista, on se, että Elina Valtonen lähetti nyt Suomen suruvalittelut Israeliin, ja se, että USA:ssa ja Saksassa on nyt valaistu rakennuksia Israelin lipun värein… Niin kuin että kyllä, ihan todella järkyttävää, että niin moni israelilainen siviili kärsii, ja joo, totta kai on ok esittää suruvalitteluita ja ottaa julkisesti osaa. Mutta entäs maan apartheid-tilanne ja sen kaikki uhrit? Ovatko länsimaiset poliitikot esim. vaikka Suomesta esittäneet suruvalittelujaan siirtokuntien alta kotinsa menettäneiden tai vaikka Libanonin pakolaisleireille joutuneiden palestiinalaisten puolesta? Tai edes vuosien saatossa Israelin väkivaltaisuuksien takia kuolleiden palestiinalaisten puolesta? Enpä muista, että olisi. Tämä on just sitä epätasapainoa.

SAMULI: Ei me tietenkään oltaisi menty tänään etelään, kun toi tilanne on ainakin vielä toistaiseksi epäselvä. Oltiin siis retkellä Bekaan laaksossa, tossa Beirutin tasolla. 

Ja joo, Hamas ei ole ainoa palestiinalainen aseellinen ryhmä, joka osallistuu taisteluihin, siellä on myös joukko muita islamistisia ja sekulaareja ryhmiä, ja esimerkiksi vanhat pienet laitavasemmistolaiset puolueet PFLP ja DFLP. Sitten on myös Länsirannalla toimivia sirpaleryhmiä, jotka myös käyvät aseellista taistelua Israelia vastaan. Mutta Hamas on selkeästi se, joka johtaa palestiinalaisia tässä aseellisessa taistelussa. Ja Hamasia ei oikeastaan kauheasti kiinnosta vedota länsimaihin. Niiden strategiset liittolaiset on ihan muualla.

Vaikuttaa siltä, että vaikka Hamasin siviileihin kohdistuvat väkivallanteot olivat kauheita, niin nyt käydyistä keskusteluista on kadonnut täysin se, miten EU, Yhdysvallat ja muut länsimaat ovat olleet ihan keskeisiä toimijoita myös tämän tilanteen muodostumisessa. Länsidiplomatia on – käytännössä täysin epäonnistuneen – Oslon prosessin varjolla hyväksynyt apartheidille ja miehitykselle perustuvan nykytilan. Tämä on näkynyt siinä, miten länsimaat ovat jättäneet puuttumatta Israelin toistuvasti kansainvälistä lakia rikkoneeseen toimintaan ja sitä kautta palestiinalaisten poliittisten horisonttien katoamiseen. Länsimaat ovat siis osaltaan tuottaneet tilanteen, jossa palestiinalaisilla ei ole juuri muita vastarinnan väyliä jäljellä kuin aseellinen vastarinta. Eikä eurooppalaisilla poliitikoilla välttämättä ole mitään käsitystä siitä, minkälaisen järjestelmän myös EU-maat ovat osaltaan rakentaneet sinne, ja mikä EU:n poliittinen rooli siinä on.

Tuntuu, että kontekstin ymmärrys tai halu ymmärtää sitä on Suomessa tosi huono. Se on tavallaan kiinnostavaa, koska kaikki tutkijat, joita tästä haastatellaan, niin kuin vaikka Timo Stewart, Tiina Järvi, Hannu Juusola ja Antti Tarvainen, niin he kyllä ymmärtävät, mitä Palestiina/Israelissa tapahtuu. Mutta koska uutisointi ei kuitenkaan perustu vain tutkijoiden haastatteluihin, ja aluetta hyvin tuntevia ulkomaantoimittajia on melko vähän, niin muu uutisointi menee helposti sellaiseen ihmeelliseen suuntaan, että haastatellaan vain Israelin viranomaisia. Siinä on tosiaan se valtio-bias, kun palestiinalaisilla ei ole tavallaan sellaista tahoa, joka puhuisi heidän puolestaan virallisella äänellä. Ketään ei enää kauheasti kiinnosta, mitä palestiinalaishallinto sanoo, kun sillä ei ole enää oikein mitään legitimiteettiä kenenkään silmissä, ja kun Hamas on Hamas, niin se on kyllä palestiinalaisille iso ongelma tässä tilanteessa. 

Libanonissa, täällä on ihan turvallinen tunnelma. Tämän päivän etelärajalla molempiin suuntiin tehtyjen ohjusiskujen perusteella vaikuttaa siltä, että kumpaakaan osapuolta ei kiinnosta eskalaatio. Ohjukset, jotka Hizbollah tänään ampui Israeliin, olivat tavallaan minimi, mitä se tässä tilanteessa voi tehdä säilyttääkseen maineensa ja toimiakseen kuitenkin samalla sen epävirallisen yhteisymmärryksen puitteissa, joka sillä on Israelin kanssa siitä, että mihin saa ampua ja kuinka paljon ilman, että tilanne eskaloituu. Vaikuttaa siltä, että Hizbollah noudatti nyt tosi tiukasti sellaisia rajoja. Ja Israel vastaiskuissaan yhtä lailla. Että ainakaan tämän päivän perusteella ei vaikuta siltä, että tilanne täällä Libanonissa olisi menossa huolestuttavaan suuntaan. Toivotaan, että pysyy näin.

JOHANNA: Kuulinkin kanssa esitettävän tuollaista näkemystä, että toi Hizbollahin isku olisi nyt enemmän ollut sen osoittamista, että ”hei me seurataan, mitä tapahtuu”. 

Ja joo, nimenomaan toi valtio-bias. Mutta hyvää journalismiahan olisi tuoda voimakkaammin esiin se, että Hamas ei edusta kaikkia palestiinalaisia, että se ei ole mikään palestiinalaisten johtaja, että se ei ole mikään kaikkien palestiinalaisten kannattama taho. Että se on yksi taho, jolla on vastustusta myös palestiinalaisten keskuudessa. Että se, miksi sieltä ei puhu kukaan muu, on se, että siellä ei ole toimivaa omaa hallintoa, mikä taas johtuu miehityksestä.

SAMULI: Gazasta muuten vielä se, että mielipidekyselyiden mukaan tai 2006 vaalien perusteella enemmistö gazalaisista ei äänestä eikä kannata Hamasia. Mutta sitten varmaan monet kannattavat sitä aseellista vastarintaa, koska ei ole juuri mahdollisuuksia muihin vastarinnan muotoihin, ja ovat valmiita tukemaan sitä, vaikka olisivatkin sitä mieltä, että Hamas on todella huono järjestö hallitsemaan sitä aluetta. Toisaalta Gazassa ihmiset myös kärsivät suorimmin Hamasin ja niiden muiden aseellisten ryhmien toiminnasta. Niin siksikään moni Gazalainen ei toisaalta pidä sitä hyvänä asiana. Ja sitten taas Israelin alueella asuvat palestiinalaiset, vaikka tietysti kannattavat palestiinalaisten oikeuksia, usein suhtautuvat aika kriittisesti sotilaallisiin operaatioihin, muun muassa koska myös Israelin alueella asuvat palestiinalaiset joutuvat niiden kohteiksi. Tuossakin Hamasin rakettitulessa kuoli kai noin kymmenen Israelin palestiinalaista.

Maanantai 9.10.

Maanantaina viiden jälkeen Suomen aikaa lähetin Samulille kuvakaappauksen näkemästäni englanninkielisestä twiitistä: ”Israelin hallinnon taisteluhelikoptereiden kerrotaan hyökkäävän Etelä-Libanonissa.”

JOHANNA: Onko fake news?

SAMULI: Ei ole, pitää paikkansa. Ihan viimeisen 2 h sisään tapahtunutta, niin ei ole vielä tarkempaa tietoa, ei välttämättä tarkoita mitään isompaa, mutta seurataan tilannetta. Onko tällä seurauksia, riippuu siitä, onko Israel tähdännyt tällä kertaa pelloille vai sotilas- ja/tai siviilikohteisiin. Päivitän, jos kuulen lisää.

Tiistai 10.10.

JOHANNA: No niin, ilmeisesti taas tapahtuu jotain siellä Libanonin etelärajalla. Onko tullut siitä jotain enemmän tietoa? Mä tulin uimasta. Uimahalli on rauhoittava, kun siellä ei voi olla puhelimen kanssa, niin on pakko pitää hetki taukoa uutisista… 

Niin, no nyt Ruotsi katkaisee kehitysavun Palestiinaan. Mun mielestä typerää ja arroganttia. Että ei ole millään ihmisyydellä mitään väliä, kun kaikki on vaan poliittista peliä tai jotain ihme maskuliinista uhoa.

SAMULI: Joo, mä olin itse asiassa kanssa juoksemassa ja laitoin ruokaa, niin en ole just ehtinyt seuraamaan uutisia, oli tarkoitus just seuraavaksi katsoa. Jonkun otsikon näin, että jotain tänään on taas pommitettu. Perehdyn.

Ja joo, varmaan monet EU-maat ainakin jäädyttää tuen Palestiinaan, mikä on vähän hassu juttu, koska niistä EU-rahoista valtaosa on mennyt palestiinalaishallinnolle, jonka keskeinen funktio on ollut pitää Länsiranta jotenkin vakaana ja elinkelpoisena. Että jos EU katkaisee sinne rahavirrat, niin sittenhän lopputulos on se, että siellä Länsirannalla tilanne epävakaistuu ja aseellisen taistelun suosio voi kasvaa entisestään. Mä en ole ihan varma, onko EU:n hallitukset miettineet loppuun tätä juttua. Monet palestiinalaisethan ovat sitä mieltä, että palestiinalaishallinnon saisi kaataa kokonaan, vaikka monien toimeentulo kyllä myös riippuu siitä. Mutta nämä ovat isoja muutoksia tässä tilanteessa.

No nyt luin noita uutisia sieltä Etelä-Libanonista, niin näyttää, että siellä on ollut taas tuollaista laukausten vaihtoa. Että joku palestiinalaisryhmä on ampunut raketteja Libanonista Israelin puolelle ja sitten Israel on pommittanut jotain Hizbollahin asemaa vastauksena siihen, ja sitten Hizbollah on taas ampunut jotain Israelin asemaa vastauksena tähän. Ei vaikuta, että se olisi eilisestä ainakaan tänään vielä kuumentunut, mutta kyllähän toi tilanne näköjään säilyy huolestuttavana. Mutta ei näytä ainakaan vielä eskaloituvan varsinaisesti.

JOHANNA: Joo, hyvä, että ei ole eskaloitunut enempää. Seurataan tilannetta.

Mä en usko, että monen länsimaisen poliitikon toiminta tässä tilanteessa perustuu mihinkään kovin hyvään analyysiin. Moni heistä ei välttämättä oikeasti tunne tuon alueen dynamiikoita, siltä se ainakin lausuntojen perusteella vaikuttaa. Moni kyllä näyttää silti olevan halukas tekemään voimakkaita linjauksia asian suhteen.

Tiistaina 10.10. vietettiin maailman mielenterveyspäivää. Kirjoitin tuolloin tekstin, jossa käsittelin mm. konfliktin vaikutusta sivultatarkkailijan mielenterveyteen ja hyvinvoinnin suhdetta individualismiin ja kollektiivisempaan ajatteluun. En julkaissut tekstiä missään, mutta lähetin sen Samulille. Kirjoitan siinä esimerkiksi näin:

Mutta muuten: Mitä ajatella siitä kaikkialla toistuvasta mantrasta, jonka mukaan ihmisen pitäisi keskittyä vain hyviin asioihin? Jonka mukaan onnellisuudesta voisi tehdä tällä tavalla vaihtoehdon, jonka joko valitsee tai sitten ei. Eikö ohjeen mukainen toiminta ole maailman sulkemista ulos, eivätkö sen seuraukset ole kohtalokkaita? (Jos palestiinalaisten hätä olisi otettu jo vuosia sitten tosissaan esim. Euroopassa, olisiko Hamasin iskuilla kannatusta?) […] En myöskään tarkoita, että ei kannattaisi etsiä positiivisia asioita. Kyllä kannattaa! Etsiä niitä ja tarttua niihin. Kuitenkin, mielenterveys ei tapahdu umpiossa.

Keskiviikko 11.10.

JOHANNA: Mun olisi tarkoitus lähteä yhteen illanviettoon, mutta Suomessa on hyvin syksyinen sää, eli koko päivän on satanut kaatamalla, ja on pimeää ja harmaata. Istun sohvalla. Vähän tuntuu myös groteskilta juhlia, kun samaan aikaan tapahtuu hirveyksiä. Vaikka oikeasti se, että kieltäytyy ilosta, ei suoraan auta ketään. Juhlissa on myös kyse sosiaalisesta olemisesta, ja sosiaalinen oleminen on voimaa. Plus melkein aina jossain tapahtuu jotain kamalaa, niin karua kuin se onkin todeta.

SAMULI: Joo, mä näin kanssa äsken kaveria. Luin tänään paljon uutisia ja tuli aika epämiellyttävä olo, katsoin jotain videoita ja kaikkea, niin oli hyvä nähdä oikeaa ihmistä myös töiden ulkopuolella ja vaihtaa kuulumisia. Kaverikin oli kyllä vähän stressaantunut tästä tilanteesta. Kohta päivitetään vähän yhden toisenkin kaverin kanssa. Nythän tämä tilanne täällä Libanonissa on jatkunut vähän tasaisempana, mutta seurataan. 

Huomenna mennään kavereiden kanssa katsomaan sellaista dokkaria, joka käsittelee vallankumousta Omanin Dhofarissa 70-luvulla. Se kuulosti sellaiselta hyvältä kulttuuriaktiviteetilta, jota kaipaa tällaisessa tilanteessa, että saa ajatukset vähän johonkin muualle tästä sodan uhasta.

JOHANNA: Mulle kyllä joku Omanin vallankumouksesta kertova dokumentti ei kyllä olisi paras irtautumistapa… Mutta you do you.

Torstai 12.10.

Lähetin Samulille viestin, jossa kerroin miettineeni terrorismi-sanan määritelmää. Yle-uutisten haastattelussa Suomen Israelin suurlähettiläs oli selvästi tehnyt valinnan käyttää sanaa ”terroristijärjestö” etuliitteenä jokaisella kerralla, jona hän mainitsi sanan Hamas. (Hamas toki on terroristijärjestö.)

JOHANNA: Voiko valtiota kutsua terroristiseksi toimijaksi? Jos ei, se jättää aika vähän tilaa retoriselle tasapainolle. Suomen mediassa ei tyyliin koskaan avata sitä, minkälaista politiikkaa terrorismi-sanan käytön takana on. Tai että länsimaisten valtioiden toimia ei taideta koskaan täällä kutsua terroristisiksi, muiden valtioiden kohdalla sitä sanaa saatetaan käyttää kyllä.

SAMULI (ääniviesti): Joo, mä olen kanssa paljon miettinyt terrorismin käsitettä viime vuosina muutenkin, kun siinä menee just asiat sekaisin. Tai siis paljonhan on sanoja, jotka toimivat monessa eri rekisterissä samaan aikaan, ja niille on lingvistisessä antropologiassa esim. ihan teknisiä termejäkin kuvaamaan niitä rekisterien välillä siirtymisen prosesseja. Mutta musta tuntuu, että terrorismi on yksi sellainen, jossa se haittaa sen termin toimintaa, tai tekee siitä erikoislaatuisen, että se on samaan aikaan juridinen, eettinen, yhteiskuntatieteellinen ja poliittinen käsite. Samojen keskustelujen osana eri keskustelijat käyttävät näitä eri merkitysalueita päällekkäisinä, jolloin usein jää oikeastaan tosi hämäräksi se, mitä terrorismilla oikeastaan tarkoitetaan. Niin kuin, että mitä se yrittää selittää tai avata jostain tilanteesta.

JOHANNA: Ehdottoman samaa mieltä tästä, tämä on just se, mitä tarkoitin. Myös esim. uutispuheessa puhutaan terrorismista hyppien rekisteristä toiseen. Ja mun mielestäni tätä rakentumista ei käsitellä tyyliin koskaan mediassa. Mä en tiedä, onko se vuoden 2001 jälkeen tullut juttu, että sanaa terrorismi käytetään monesti kuvaamaan sellaista ultimaattista pahaa, jolla viitataan moraaliseen. Niin kun että ”tämä on paha” eli ”tämä on terroristinen”, tai että ”tämä oli terroristinen” eli ”tämä oli paha”. Sitten, jos joku taho on EU:n terroristilistalla, niin tuosta edellisestä diskurssista lukien se kääntyy samana kuin sanoisi, että ”nämä ovat pahoja”. Silloin ei näy ne syyt, että miksi joku taho määrittelee jonkin tahon terroristiksi, mutta ei kuitenkaan toista väkivallantekijää samalla tavalla. Mä kyllä itsekin aina sävähdän sanaa “terrorismi”, nämä yhteenvetomerkit kulkevat osaltaan munkin sisälläni, ja tietysti sille on painavat syynsä.

Mutta jos terrorismi-sanaa käytetään synonyyminä pahalle, hämärtyy se, mitä kaikkea muuta se termi tarkoittaa, ja mitä sillä voidaan hakea. Niin kuin että “terrorismi” on juridinen kategoria, mutta tuon sanan käyttäminen voi olla myös poliittinen teko, sellaista tietoista politiikkaa, jossa pelataan juuri tällä pahan ajatuksella. Yksi selkeä esimerkkihän tästä on se, kuinka taktisesti Turkki kutsuu kurdijärjestöjä terroristisiksi ja oikeuttaa siten tekojaan kurdeja kohtaan. Turkkihan käyttää tätä taktiikkaa myös saadakseen tahtonsa läpi Natossa. Musta tuntuu, voin olla väärässäkin, mutta että ihmisille ei välttämättä ole aina selvää se vallankäyttö, mikä siihen sanaan liittyy. Tai ehkä onkin, en tiedä.

Tämä on myös päinvastaisesti vähän sama kuin mitä mä aina selitän käsitteen “ihmisoikeudet” käytöstä. Ihmisoikeudethan on oikeudellinen termi, mutta sitä käytetään monesti ikään kuin synonyymina ”hyvälle” tai ”oikealle”. Eikö olekin niin? Ja että jos sanotaan, että jokin on ”rikkomus ihmisoikeuksia vastaan”, niin sillä tarkoitetaan, että se on ”paha teko”. 

Tällaisessa käytössä siitä käsitteestä katoaa se, että ihmisoikeudet ovat oikeasti tietty lista tiettyjä asioita, ja niiden loukkaaminen on loukkaus yhdessä sovittuja sääntöjä vastaan. Jos joku taho ei edes allekirjoita niitä sääntöjä, niin onko silloin tehokasta sanoa sille taholle, että se rikkoo sellaisia sääntöjä vastaan, joihin se ei ole alun perinkään sitoutunut? Ei ole objektiivisessa mielessä mitään sellaista yhteistä maailman johtajaa, joka voisi sanella säännöt, joita kaikkien on pakko noudattaa, niin kuin koululuokassa opettaja voi sanella säännöt ja rankaista sitä, joka ei niitä noudata. 

Tällä en tietenkään tarkoita, että ihmisoikeuksiin ei tulisi vedota, tai että ne eivät olisi tärkeitä. Päinvastoin: ajattelen niin, että ihmisoikeuksiin vetoaminen on voimallisempaa silloin, kun kaikki aktiivisesti muistavat, mistä niissä on kyse.

Myöhemmin keskustelimme myös tilanteen näkymisestä somessa.

JOHANNA: Olen ajatellut vaikenemista. Että sitähän kritisoidaan paljon, kun moni vaikka Suomessa sanoo, että ei ota kantaa Palestiina/Israel-kysymykseen, koska asia on heidän mukaansa niin monimutkainen. Niin tuollaista asennetta kritisoidaan mun mielestä ihan syystä, koska sen mukainen toiminta on helposti vain vastuunvälttelyä ja haluttomuutta perehtyä faktoihin, ja sen asenteen seurauksista ihan oikeat ihmiset joutuvat kärsimään. Kun myöhemmässä historian vaiheessa katsotaan sitä, että oliko ok, että moni lapsi kuoli turhaan, tuskin kovin monen mielestä vastaus on monimutkainen.

Mutta samalla tämä tämänhetkinen tilanne on monimutkainen sillä tavalla, että tässä on mukana monia toimijoita, monia tunteita, monenlaisia valtapelejä, monenlaisia historioita, monenlaisia narratiiveja, jotka on ihmisille voimakkaita, monenlaisia tragedioita. Niin kyllä tästä tulee mulle ainakin sellainen olo, että haluan vähän seurata tilannetta, koettaa saada siitä jonkinlaisen käsityksen ennen kuin pidän omia puheenvuoroja. Enkä nyt puhu raakojen iskujen tuomitsemisesta, sehän on selvää, että ne on hirveitä, tarkoitan laajemmin koko tilannetta. Ylipäänsä on ehkä hankalaa, jos some nähdään jotenkin tärkeimpänä kantaaottamisen tai mieltä olemisen näyttämönä, koska ei se, mitä ihmiset postaavat, ole suoraan se, mitä he ajattelevat, tai kaikki se, miten he toimivat. Ja somepostailun mahdollisuudet ilmaista asioita ovat helposti aika yksioikoisia. 

Vaikka toisaalta samaan aikaan olen siis sitä mieltä, että ääntä pitää pitää, ja myös pidemmällä aikajänteellä, kuin vaan nyt, ja some on siihen ok alusta.

SAMULI: Ajattelen myös, että kaikki hiljaisuus jostain asiasta ei ole sen asian väistämistä. Somessahan helposti näyttää siltä, että kaikki näkyvä on se, mitä on.

JOHANNA: Niin kaikki vaikeneminen ei ole ohittamista, se voi olla myös kunnioittamista tai odottamista. Joskus on tilanteita, että ei halua kailottaa julkisesti, vaan miettiä ensin, vaikka se veisikin vähän aikaa. 

Vaikka sitten taas on myös vaarallista, jos ihmiset ei ota selkeästi kantaa, koska hiljaisuus mahdollistaa pahan. Kaikki eivät myöskään vaan voi olla etäällä ja miettiä, joillekin asiat iskevät kasvoille. On myös eri asia, jos työn, asiantuntemuksen tai olinpaikan takia jollain on jotain erityistä sanottavaa asiasta, niin sitten kyllä sellaisilta henkilöiltä toivookin tiettyä tilanottoa. 

Kysymys on ehkä aikajänteestä. Että koska on oikea hetki tarkkailla ja kuunnella, ja koska oikea hetki puuttua.

Vaikka oon sitä mieltä, että massojen ääntä tarvitaan, niin sitten kaipaan siihen ohelle myös asiantuntijapuheenvuoroja, joissa tunnetaan konteksti, ja jotka syventävät mun omaa ymmärrystäni asiasta.

SAMULI: Joo itsekin huomaan, että on ollut vaikea kirjoittaa aiheesta, kun vielä sortteeraan ajatuksia. Nämä ääniviestit ovat itseasiassa aika hyvä formaatti, kun voi tällä tavalla yksinpuheluna esittää puolivalmiita ajatuksia… Tai no siis ei tämä ole yksinpuhelu.

JOHANNA: Joo, paitsi että mun tekisi mieli huudella väliin ja keskeytellä!

Pe 13.10.

Ensimmäinen päivä moneen päivään, kun emme juurikaan käsitelleet Palestiina/Israel-tilannetta ääniviestitse. Seuraavana päivänä puhuimme taas tilanteesta videopuhelussa.

Ensimmäisen viikon jälkeen tapahtunutta (päivitetty 7.11.):

– Hamasin iskun yksityiskohdista ja raakuudesta on tullut tarkempaa tietoa.
– Israel on pommittanut (ja pommittaa yhä) Gazaa. Israel on myös aloittanut maahyökkäyksen alueelle. 
-Israel on katkaissut viimeisetkin poistumisväylät Gazasta.
– Israel on lopettanut veden- ja sähkönjakelun Gazassa sekä estänyt avustusjärjestöjen pääsyn alueelle.
– Gazan hätä on saanut kansainvälistä huomiota. Suomessa ja maailmalla on pidetty suuria mielenosoituksia vapaan Palestiinan puolesta. 
– Väkivalta ja sen laajenemisen uhka ovat jatkuneet myös Libanonin ja Israelin rajalla, ja konfliktin leviämisen pelko muualle Libanoniin ja muualle Lähi-itään on edelleen päällä.
– Suomen ulkoministeriö kehottaa suomalaisia olemaan matkustamatta myös Libanoniin.
– Israelin iskuissa Gazaan on kuollut valtava määrä ihmisiä (ti 7.11. Gazan terveysministeriön mukaan yli 10 000), suuri osa heistä lapsia.
–  Gazalaisessa sairaalassa on räjähtänyt, ja uhreja on paljon. Israel kiistää tehneensä iskun. 
– Israel on iskenyt tuhoisasti esimerkiksi gazalaiseen Jabalian pakolaisleiriin, jonka asukkaat ovat 1948 Nakbassa Israelin alueelta karkotettuja palestiinalaisia tai heidän jälkeläisiään.
– Kansainvälisesti on vaadittu tulitaukoa. YK:n tulitaukoäänestyksessä Suomi äänesti tyhjää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *