Manifesti Muodosta

1.

Puolijäinen Töölönlahti juo valoa hämärässä, muodot häilyvät ja läiskyvät, lävistykset suussa. Merenneito-opas ja feminiittinen elämä. Käsitykseni minuudesta: päivästä toiseen uudelleen muotoutuva pilvimassa. Maassa soljuu sohjolunta ja itseään purkavia kyyneleitä. Runous vastustaa aikaa, puhelimessa epäsymmetriset tytöt taistelevat toiseuttamisen vuosisataisia mekanismeja vastaan. Katon harjanne, huiskutuuli, avuton sisäinen muuli ja nukkavieru nenuliini kuorivat itsestään päivityksen: ”Only for your eyes. But you can never have me.”   

2.

Tämä olento on pitkäkarvainen, lyhyt ja hohtava. Se on myytti. Se käpertyy ja avautuu. Se koostuu pilvimäisestä aineksesta. Olennon voi nähdä kävelevän kukkuloilla. Se on villi. Se on lemmikki. Otan olennon syliini ja silitän, se kehrää, puree. Asettelen kiviä, asettelen rantoja, lila ajatus kimaltaa, imeskelen sitä kuin karkkia. Musta lateksi ja sametti roikkuvat, kankaat roikkuvat, laskostuvat, heiluvat tuulessa. Kukkulat harjaavat silmiä. Olennon villa hulmuaa kun se juoksee, huvittava, kömpelö ja kiiheästi innostunut, balladi ja oodi. Hohtavan möykyn ytimessä leijuu kevyt höyhen. Kompleksi. Tämä olento näyttäytyy vain sekä aamun että illan hämärässä, sumussa ja usvassa, sekoittuu niihin, maailman solmuun, sitoutuu ja sitoo. Eräänlainen totuus ja ohje.

3.

Värikynät kajastavat horisontissa. Metrotunnelin räjäyttely rikkoo maan kangastusta. Suuttumus on yhtä nukuttavaa ja käyttökelpoista kuin mikä tahansa tilannetaju. Falloksen kulttuurisen idean kirjoittamattomana alaviitteenä häilyy impotenssi henkis-fyysisenä kyvyttömyyden laatuna kuin nousevan veden hukuttava kumu. Tämä ei viittaa sukupuoleen. Häpeäraivo. Ajattelen toksisen fallisuuden purkamista haurauden myöntämisen kautta: tietämättömyyden, pienuuden, tilannesidonnaisuuden, epäonnistumisen, nolouden, voimattomuuden, pystymättömyyden, toisenlaisuuden myöntämisen kautta. Tämä on uudelleenajattelun ele, lempeä: hauraus ja sen näyttäminen on OK. Usein tällaiset eleet jäävät ymmärtämättä tai ne ymmärretään väärin: uudelleenasuttamista ei käsitetä vaan se luetaan olemassa olevan (toiseuttavan) stereotypian lävitse. Yksi uudelleenasuttamisen akti on ”objektiluonteen” haltuunottaminen, sen toistaminen ”subjektiluonteen” läpi. Kaapata steoreotypia sisältäpäin, taivuttaa se toiseksi. Esineellistetty Ilmaisee. Sekä myrkyllinen maskuliinisuus että feminiinisyys heijastavat samoja laatuja: halu hallita, valloittaa, omistaa, kaventaa, mitätöidä, halventaa, alistaa. Objektiluonne viittaa normiin ja normaaliuden harhaan, jotka tuottavat ahdasta ja valmista, haltuunottamatonta subjektiviteettia. Muukalaiset itsessäni vaeltavat ruumiin äärirajoille, en päästä niitä pois. Avaruuden pulssi ympäröi meidät. Värikynät sulavat pimeään ja samalla kirkastuvat, auringonlaskun ikiaikainen raaka kauneus pakahduttaa kuin miljoonien ytimien yhtäaikainen havina.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.