Komeetta ei ole nopea isku, kasa kallionlujia faktoja tai tuhoava räjähdys. Se ei ole kuuma otos vaan kylmä joukko jäätä, soraa, kaasua ja pölyä.
Komeetan häntä voi venyä miljoonien kilometrien pituiseksi. Komeettaa ympäröi sumea kehä, halo eli koma, jonka aurinko irrottaa komeetan pinnasta. Sumeus ja häntämäisyys: komeettaa tarkoittava sana polveutuu muinaiskreikan sanasta κομήτης, “pitää pitkiä hiuksia”.
Siinä missä tähti kehrää itse oman lämpönsä ja valonsa, komeetta kiitää pimeänä avaruuden ulkoisista voimista vaikuttuneena. Sen alkuperä on hämärä. Se liikkuu eksentrisillä radoilla kentissä ja käyristymissä.
Joskus komeetta tuo vettä tai elämää. Usein se tuo jäätä ja kaasua.
Komeetan ydin on aurinkokunnan tummimpia kappaleita, mutta painovoima sitoo sitä vain löyhästi. Tämän vuoksi kaasuuntuminen ja pölyäminen, auringon etäisyydestä johtuvat lämpötilanvaihtelut ja planeettojen vuorovesivoimat saattavat hajottaa komeetan osiksi tai törmäyttää sen toisiin taivaankappaleisiin.
Komeetta iskee taivaita vastaan taivaiden sisältä käsin.
Kiertotähdet eli auringot on perinteisesti ajateltu muuttumattomiksi ja vakaiksi. Sen sijaan pyrstötähdet eli komeetat nähtiin jo varhain tärkeiksi merkeiksi, koska ne poikkesivat kiertotähdistä. Komeetta ei siis ole vakautta ja pysyvyyttä, eikä se ole näiden symmetrinen negaatio.
Komeetta tulee ja komeetta menee, komeetta kasautuu ja komeetta eriytyy. Komeetta tuo viestejä. Komeetta on ilmaus kosmisista voimista.
* * *
Muumilaaksossa on rauhallista. Uudet raitiovaunusillat kiiltelevät merenselällä, Muumipeikko kalastelee helmiä ja Muumimamma järjestelee istutuslaatikoita yhteisötalon viherkatolla. Mutta sitten puhkeaa myrsky, ja muitakin pahaenteisiä merkkejä alkaa näkyä.
Joku organisoi Muumimamman hillopäärynät suureksi tähdeksi, jolla on tuhat pyrstöä. Piisamirotta julkaisee blogissaan kiitetyn esseen tulisesta tähdestä, joka voi tehdä kaikista muhennosta. Ovatko Muumilaakson oudot luonnonilmiöt lähestyvän järjestelmäkriisin oireita? Muumipeikko ja Nipsu päättävät liittää voimansa yhteen ja lähteä kysymään neuvoa Yksinäisten Vuorten antirasistisilta ja feministisiltä noidilta. Siitä tulee pitkä ja vaarallinen matka, jonka aikana meidän on itse synnytettävä itsestämme maailma ja tehtävä se jälleen elettäväksi.
Tove Jansson (1914–2001) oli suomenruotsalainen kirjailija, taidemaalari, pilapiirtäjä ja sarjakuvataiteilija, joka tunnetaan erityisesti lopunaikojen kapitalismin kuvaajana. Muumipeikko ja pyrstötähti (ruots. Kometjakten) ilmestyi ensi kerran ruotsiksi vuonna 1946.
Komeetta.info on yhteisen ajattelun alusta, jota on alettu julkaista III koronatalvena 2022.
* * *
Minusta tuntuu, ettemme tiedä itsestämme läheskään riittävästi, ettemme me riittävän usein mieti, ovatko meidän elämänkulkumme tai jotkut elämämme tapahtumat ja jaksot mahdollisesti analogioita tai metaforia tai kaikuja muutoksille ja virityksille, joita tapahtuu muissa ihmisissä? eläimissä? tai metsissä, valtamerissä tai kivissä? Meidän maailmassamme tai peräti toisaalla olevissa maailmoissa tai ulottuvuuksissa.
– DORIS LESSING
Lessing kirjoittaa tieteisfantasiaromaanin Planeetta 8, Edustajien oppiaika (1982) jälkipuheessa siitä, miten ihmiset eivät ymmärrä valmistautumisen merkitystä. Romaanissa planeetta 8:n asukkaat kohtaavat kauhean kylmyyden ajan, jääkauden, jota kukaan ei halua, mutta johon kaikkien on sopeuduttava. Komeettakin koostuu lähinnä jäästä, se on kylmä. Komeetta kutsuu ajattelemaan itseämme syvänmeren haudan tai kivettyneen laavan näkökulmasta. Komeetan saapuminen paljastaa kylmän ytimen, kaukaisen ja menneen, joka kätkeytyy sen loimuavaan vaippaan.
* * *
Jotkut olennot näkevät pimeässä. Maailmassa on aina ollut sama määrä valoa. Uudet ja kadonneet tähdet, komeetat ja pimennykset eivät vaikuta valaistukseen, sillä vain kaukoputkiemme linssit ymmärtävät niitä. Vanhojen fossiilisten jäännösten silmät kertovat meille, että olentojen elinaikana olivat vallalla samat valon lait kuin nyt. Valon lait ovat aina samat, mutta näkemisen tavat ja sävyt vaihtelevat.
– HENRY DAVID THOREAU
Thoreaun essee Dark ages (julkaistu yhdysvaltalaisessa aikakauslehdessa The Dial huhtikuussa 1843) kuvaa, millaisissa hämärtyneissä valaistuksissa historiallisia ajanjaksoja tarkastellaan historiallisten etäisyyksien päästä.
* * *
Kello oli täsmälleen neljäkymmentäkaksi minuuttia ja neljä sekuntia yli kahdeksan.
Kuului sellainen rätinä kuin miljoonia raketteja olisi ammuttu yhdellä kertaa, kuin olisi heitetty miljardeja koiranpommeja, ja koko vuori tärisi ja vapisi. Hehkuvat kivet ropisivat kuin sade katolla olevaa ammetta vasten.
Jyristen ja jyskyen pyrstötähti veti liekehtivän häntänsä yli koko laakson, metsän ja yli vuoren ja syöksyi ulvoen edelleen avaruuteen.
Jos se olisi tullut vain vähän, vähän lähemmäksi maata, olisi kaikki mennyt nuuskaksi melkoisen varmasti. Nyt se sipaisi vain hännällään maata ja katosi muihin aurinkokuntiin, jotka ovat niin kaukana, ettei se koskaan löytänyt takaisin maahan.
Mutta luolassa olijat eivät tienneet, että pyrstötähti oli jatkanut matkaansa avaruuteen. He uskoivat, että tämän kauhean ryskeen jälkeen kaikki oli palanut ja poissa. Ehkä heidän luolansa oli ainoa, mitä oli jäljellä koko maailmassa. He kuuntelivat ja kuuntelivat, mutta ulkopuolella oli hiljaista.
* * *
On totta, sanoo Nietzsche, että tänä päivänä filosofeista on tullut komeettoja. Meidän on kuitenkin tarkkailtava näitä komeettoja Lucretiuksesta 1700-luvun filosofeihin, seurattava niitä jos mahdollista, löydettävä niiden mielikuvituksellinen reitti. Filosofi-komeetat osasivat tehdä pluralismista ajattelun taidon, kriittisen taidon. He ovat osanneet sanoa ihmisille, mitä näiden huonoon omaantuntoon ja kaunaan piiloutui. He ovat osanneet asettaa vapaan ihmisen kuvan vakiintuneita arvoja ja valtoja vastaan. […] Filosofien ketju ei ole ikuinen viisaiden ketju, vielä vähemmän se on historian jatkumo, vaan se on rikkoutunut ketju, toisiaan seuraavien komeettojen epäjatkuvuus ja toisto, joka ei palaudu niiden halkoman taivaan ikuisuuteen eikä niiden alla olevan maan historiallisuuteen. Ei ole olemassa ikuista tai historiallista filosofiaa. Ikuisuus filosofian historiallisuutena palauttaa siihen, että filosofia on aina epäajanmukaista, se on epäajanmukaista jokaisella aikakaudella.
– GILLES DELEUZE, Nietzsche ja filosofia
* * *
Tietyt sanat, kuten “komeetta” Hallmannilla, vääntyvät groteskiin allegoriseen käyttöön. Kertoessaan Jerusalemin linnassa tapahtuvasta hirvittävyydestä Antipater kuvaa sitä näin: “komeetat parittelevat Saalemin linnassa”. Tämä kuvallisuus riistäytyy ajoittain hallinnasta ja runous vajoaa assosiaatioihin.
– WALTER BENJAMIN, Ursprung des deutschen Trauerspiels
