Teksti on käännös ruotsinkielisestä alkutekstistä,
joka julkaistiin Ny tid -verkkolehdessä 27.9.2023.
“Mistä löytäisin listan kaikista käynnissä olevista valtauksista?”
Tiesin, että jotain historiallista oli tapahtumassa, kun naputtelin viestin Suomeen kouralliselle poliittisesti aktiivisia ystäviä. Kirjoitushetkellä Suomessa oli vallattu niin monta lukiota, korkeakoulua ja yliopistoa, etten pysynyt enää kartalla tilanteesta sosiaalisen median kautta. Ja vaikka ystäväni olivat paikalla, he eivät voineet vastata täydellä varmuudella. Lopulta yksi heistä löysi valtaajien keskuudessa liikkuvan listan.
Listan perusteella ainakin 11 yliopistoa ja 12 kampusta oli vallattu: Åbo Akademi, Turun yliopisto, Teatterikorkeakoulu, Aalto-yliopisto, Helsingin yliopiston kaksi eri kampusta, Tampereen yliopiston kaksi eri kampusta, Jyväskylän yliopisto, Oulun yliopisto, Itä-Suomen yliopisto, LUT-yliopisto ja Lapin yliopisto. Lisäksi oli seitsemän ammattikorkeakoulua: Tampereen ammattikorkeakoulu, Metropolia Ammattikorkeakoulu, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, Turun AMK:n Taideakatemia, Turun konservatorio, Lahden ammattikorkeakoulu LAB ja Oulun ammattikorkeakoulu. Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, myös neljä lukiota Helsingissä ja yksi Turussa: Kallion lukio, Helsingin kuvataidelukio (“Torkkeli”), Sibelius-lukio, vanha kouluni Tölö gymnasium ja Puolalanmäen lukio. Tällainen koulujen ja oppilaitosten valtausaalto on tietääkseni ainutlaatuinen Suomen historiassa.
Olin itse mukana järjestämässä Helsingin yliopiston toistuvia valtauksia taistellessamme uutta yliopistolakia vastaan vuonna 2009. Osallistuin myös innolla vuoden 2015 valtaukseen. Näiden kamppailusyklien taustalla vaikutti osin talonvaltausliike, jossa olin aktiivinen vuosina 2006–2009 Suomessa ja muualla Euroopassa. Asun tällä hetkellä Montrealissa, jossa lähes kaikki ystäväni kasvoivat vuosien 2012 ja 2015 massiivisten lakkoaaltojen aikana. Huippuvuonna 2012 yli 300 000 opiskelijaa lakkoili lukukausimaksujen korotuksia vastaan. Näiden kokemusten perusteella haluaisin reflektoida tärkeitä opetuksia, jotka toivon tämän päivän valtaajien pitävän mielessä. Jotkut niistä ovat varmasti itsestään selviä, toiset toivottavasti yllättäviä.
1) Ajatelkaa logistisesti. Onnistunein valtaus, jota olen todistanut, oli – ironista toki – rekkavaltaus Ottawassa. Tammi- ja helmikuussa 2022 tyytymättömät rekkakuskit valtasivat lähes koko Kanadan pääkaupungin keskustan ollessaan tyytymättömiä rokotepassien vaikutukseen rajavalvonnassa. Omien havaintojeni perusteella valtauksen suurin ansio oli sen uskomaton logistinen kyvykkyys. Pitkät rekat ja kuorma-autot toimivat kuljettajien ja muiden valtaajien tilapäismajoituksena kylmässä talvisäässä. Ajoneuvojen massiivisen koon vuoksi poliisin oli hyvin vaikea vain tehdä rynnäkköä ja lopettaa valtaus. Lähes joka risteyksessä oli katukeittiöitä. Keskustan valtausta tuki kaupungin ulkopuolella sijaitseva varikkoalue, jossa voitiin valmistella kaikki keskustassa tarvittava. Ottawassa valtaus oli todella asutettu. Suomen valtauksissa vastaava manööveri voisi olla yhteyksien luominen erilaisiin lähialueen kulttuuritiloihin, vasemmistolaisiin tiloihin ja paikallisiin ylioppilaskuntiin (joilla on valtavat resurssit), ja sen selvittäminen, keiden aktivistien kautta päästäisiin käyttämään suuria asuntoja joko osallistujien luokkataustan tai kommuuniasumisen tähden. Yllättävät tahot, kuten kuntosalit, kirjakaupat, ravintolat ja kahvilat voidaan osallistaa salaliittoon pyytämällä pääsy keittiöihin, suihkuihin jne.
2) Luokaa rituaaleja osallistumista varten. Valtausten vaikeus on juuri niiden vahvuus: ne häiritsevät. Mutta ne eivät häiritse vain vallattujen oppilaitosten hallintoa, tai tässä tapauksessa hallituksen poliitikkoja, vaan myös itse osallistujia. On raskasta pitää taukoa arjesta ja nukkua kovalla lattialla, syödä epäsäännöllisesti ja usein huonosti, olla tekemisissä muiden ihmisten kanssa aamusta iltaan ja niin edelleen. Jotta liikkeeseen osallistuminen ja sen ylläpitäminen olisi helpompaa, tarvitsee liike rituaaleja. 2000-luvulla Kööpenhaminan uuden sosiaalikeskuksen puolesta käydyn kamppailun aikana liike järjesti mielenosoituksen joka viikko. Mielenosoituksen järjestivät aina eri ryhmät ja sen teemat vaihtelivat feminismistä zombeihin. Quebecin vuosien 2012 ja 2015 liikkeiden aikana järjestettiin ensin kuukausittaisia ja sitten päivittäisiä marsseja, ja Montrealin alueella ihmiset paukuttivat kattiloita ja pannuja ikkunoistaan ja parvekkeiltaan iltaisin. Kun valtasimme taloja, päätimme, että jokaista häätöä seuraisi lyhyt aktio. Rituaalit luovat rytmin, jolloin on helpompi rakentaa liike osana arkea eikä poikkeuksena arjesta.
3) Laajentakaa kamppailu yliopiston ulkopuolelle. Jokaisen valtauksen suurin haaste on sen laajentaminen alkuperäisestä ryhmästä ulospäin. Ottawassa alkuperäisen ryhmän muodostivat kuorma-autonkuljettajat, kouluissa sen muodostavat oppilaat ja opiskelijat. Jotta valtaukset kestäisivät mahdollisimman pitkään, niiden on houkuteltava mukaan myös ryhmiä, jotka eivät välttämättä ole välittömästi kiinnostuneita lukukausimaksuista, koronapasseista tai muusta valtauksen käynnistäneestä syystä. Kun vierailin Ottawan valtauksella, oli hämmästyttävää, kuinka paljon mukana oli täysin “tavallisia” ihmisiä; ihmisiä, jotka eivät olleet kuorma-autokuskeja, eivätkä kuuluneet valtauksessa valitettavan aktiivisesti mukana olleisiin äärioikeistolaisiin ryhmiin. Ihmiset tulivat paikalle perheensä kanssa, kävivät yhdessä syömässä katukeittiöllä ja kuuntelivat paikalle pystytetyillä lavoilla pidettyjä konsertteja. Opiskelijavaltauksen aikana säännölliset tempaukset ja iltakahvit tarjosivat rajapinnan, jonka kautta kuka tahansa saattoi osallistua. Kouluvaltaukset Suomessa näyttävät jo keksineen, miten houkutella lisää väkeä: järjestetään konsertteja, opintopiirejä, luentoja jne. Jos kapasiteettia riittää, ruoan tarjoilu valtaajien lisäksi kaikille halukkaille on hyvä idea. Mikään ei tuo niin paljon ihmisiä mukaan toimintaan kuin ilmainen ruoka.
4) Ajatelkaa jokainen valtaus kamppailuna osana laajempaa sotaa. Kun valtasimme taloja vuosina 2007 ja 2008, tavoitteenamme oli kaupungin rahoittama sosiaalikeskus Helsinkiin. Jokainen talonvaltaus suunniteltiin tätä tavoitetta silmällä pitäen. Tiesimme, että jotkut valtaukset olivat epärealistisia, mutta teimme ne silti. Yhtäältä halusimme ylläpitää painetta kaupunkia kohtaan. Toisaalta halusimme myös pitää liikkeen hengissä. Sen sijaan, että olisimme polttaneet itsemme loppuun pitämällä kiinni jokaisesta talosta, halusimme päättää itse, milloin valtaukset alkavat ja milloin ne päättyvät. Usein menimme sisään niin, että tiesimme tarkkaan, milloin lähdemme pois. Joskus jäimme ja otimme yhteen poliisin kanssa, mutta useimmiten lähdimme taloista ennen kuin poliisi tuli paikalle. Näimme useimmat valtaukset kamppailuina suuremmassa sodassa, taktisina hetkinä isommassa strategisessa suunnitelmassa. Samoin Quebecin lakko vuonna 2012 oli huipentuma vuonna 2005 alkaneille ja useampana vuotena toistuneille lakoille, jotka olivat välttämättömiä ennen kuin liike todella lähti sotajalalle.
5) Rakentakaa verkostoja ennen kuin kamppailun sykli päättyy. Vaikeinta laajan kamppailusyklin aloittamisessa on löytää muita samanhenkisiä ihmisiä, jotka ovat valmiita todella käyttämään aikaa järjestäytymiseen. Eri puolilla maata tehdyt valtaukset ovat osoittaneet, ketkä ovat valmiita järjestäytymään ja missä. Tällaisena hetkenä on tärkeää, että eri valtauksiin osallistuvat hyödyntävät tilaisuuden ja luovat kontakteja. Jokaisen valtauksen kannattaa lähettää delegaatteja toisiin valtauksiin, kun ne ovat vielä käynnissä, ja kaikilla valtauksilla kannattaa tehdä suunnitelmia sitä ajatellen, kun valtaukset väistämättä päättyvät. Sekä talo- että yliopistovaltausaaltojen aikana vuosina 2007–2009 monet järjestäjät matkustivat Suomen ja Euroopan eri kaupunkien välillä solmimassa kontakteja. Kun kamppailusykli päättyi, nämä kontaktit jäivät. Usein ne vaikuttivat seuraavan syklin kehittymiseen. Esimerkiksi talonvaltaajien välinen verkosto oli tärkeä, kun yliopistojen valtaukset lähtivät liikkeelle eri kaupungeissa.
6) Dokumentoikaa kamppailu. Vuoden 2012 Quebecin opiskelijaliikkeen aikana dokumentaatio aiemmista kamppailusykleistä oli avainasemassa. Nuoret aktivistit pystyivät nopeasti tutustumaan siihen, mikä oli toiminut aiemmin ja mikä oli mennyt pieleen. Näin opitaan menetelmiä aiemmilta sukupolvilta sen sijaan, että toistettaisiin niiden virheitä. Lakko, joka lopulta sai liikkeelle 300 000 osallistujaa, oli useiden opiskelijasukupolvien vuosien järjestäytymisen huipentuma. Osa jatkuvuudesta tuli kamppailevista opiskelijajärjestöistä, mutta suuri osa jatkuvuutta oli suullinen ja kirjallinen dokumentointi, jonka avulla kukin uusi sukupolvi saattoi rakentaa edellisen sukupolven tietämyksen varaan. Nykyään Suomen valtaajien keskuudessa kiertää artikkeleita vuoden 2015 aallon valtauksista, mutta valitettavasti meillä on vuodelta 2009 enemmän tietoa poliittisista vaatimuksista kuin todella tärkeistä mobilisaation, logistiikan ja arkielämän kysymyksistä. Juuri nämä jälkimmäiset opit on syytä kirjoittaa muistiin tuleville sukupolville.
7) Tehkää suunnitelmia kamppailusyklin päättymistä varten. Kaikki kamppailut päättyvät; useimmat tappioon, mutta jotkut harvat voittoon. Kamppailun ollessa käynnissä on tärkeää esittää mahtipontisia väitteitä ja todella uskoa niihin. On kuitenkin tärkeä tiedostaa, että monet kamppailut epäonnistuvat julkilausuttujen tavoitteiden saavuttamisessa. Samalla ne usein onnistuvat muilla, sanattomilla tasoilla. Siksi on tärkeää miettiä jo hyvissä ajoin etukäteen, miten kamppailusykli voi luoda pohjan, josta jatkaa mobilisointia syklin ulkopuolella. Esimerkiksi valtaukset voitaisiin suunnitella siten, että vallattu tila tai ainakin osa siitä vaadittaisiin pysyvään ruohonjuuritason käyttöön — realistinen vaatimus, jos kyseessä on tietty huone, mutta epärealistinen, jos kyseessä on yliopiston päärakennuksen aula. Verkkosivut, sosiaalisen median tilit, hakemistot, joissa on osallistujien ja asianosaisten sähköpostiosoitteet ja puhelinnumerot, kattilat ja muut keittiötarvikkeet, tietotekniikkalaitteet, banderollit, äänentoistojärjestelmät jne. ovat infrastruktuureja, jotka helpottavat seuraavan kampanjasyklin aloittamista. Kannatettavaa on myös perustaa kollektiiveja, joissa motivoituneimmat voivat jatkaa kokoontumista valtauksen päättymisen jälkeen.
