Allaoleva kirjoitus julkaistaan iranilaislähtöisen, Suomessa asuvan kirjoittajan pyynnöstä nimimerkillä.
Käännös: Taneli Viitahuhta.
Hyökkäys Irania vastaan on hyökkäys iranilaisia vastaan. Tämän yksinkertaisen faktan huomioiminen on vaikeaa suomalaiselle medialle, joka käsittelee länsimaiden hyökkäyksiä islamilaisiin maihin toisin kuin esimerkiksi Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainaan. Voimatoimien suoraa tuomitsemista vältetään. Tätä taustaa vasten haluamme tuoda esiin suomen-persialaisen sodanvastaisen äänen. Näitä ääniä ei olla mediassa kuultu riittävästi, vaikka juuri nämä äänet voivat avata tilanteen ristiriitaisuuden.
Länsimaiden käymien sotien kontekstualisointi tapahtuu Suomessa ja muissa Yhdysvaltain liittolaismaissa edelleen pitkälti terrorismin vastaisen sodan kautta. Oikeutusta Iranin siviilikohteiden tuhoamiselle, ydinohjelman pommittamisella olemattomiin, ”ennaltaehkäisevälle hyökkäykselle”, etc. alettiin mediassa aktiivisesti etsiä viimeistään sen jälkeen, kun Yhdysvallat aloitti viimeisimmät pommitukset 22.6.2025. Kirjoitus on tehty näiden iskujen jälkeisenä päivänä, ja sitä on vähäisesti muokattu 11.7.2025.
Ilman Irania ja ilman kansaani minun on vaikea löytää syytä jatkaa eteenpäin käytännössä minkään parissa. Kesti yksitoista päivää, että sain kirjoitettua nämä rivit.1 Tämä on, mitä tunnen. Tunnen elämäni pysähtyneen kaikilla osa-alueillaan. Tunnen epätoivoa Iranissa olevien perheenjäsenteni, rakkaitteni, ystävieni ja tuttavieni puolesta. Ymmärrykseni tästä maailmasta on rakentunut yhdessä heidän kanssaan. Ne 700 ihmistä, jotka aiemmin olivat oppilaitani ja jotka ovat nyt kollegoitani, ovat aina suhtautuneet intohimoisesti tulevaisuuteen ja elämäänsä taiteilijoina, arkkitehteina ja suunnittelijoina. Jokainen heistä on minulle tärkeä. Tiedän jo, että yksi heistä on tapettu Teheranissa. Hyökkäys heitä vastaan tapahtuu joka suunnasta.
Tunnen romahtavani kasaan, kun ajattelen jokaisen tavallisen ihmisen ainutkertaista elämää, jota pommitukset uhkaavat, samoin kuin jokaista museota ja kulttuuriperintökohdetta, joita Israel ja Yhdysvallat pommittavat. Jokainen ihmiselämä on tärkeä. Ajattelen niitä iranilaisia, jotka tarvitsevat lääkkeitä sairauksiensa tähden, ja niitä, joiden pankkitilit tyhjenivät yön aikana hakkereiden suorittaman tietomurtohyökkäyksen seurauksena. Heidät on pakotettu tilanteeseen, jossa he ovat menettäneet kaiken muutamassa sekunnissa. Jo pakotteet ovat aiheuttaneet kuoleman lukemattomille iranilaisille, jotka kärsivät sairauksista ilman asianmukaisia lääkkeitä. Nyt kylvetään lisää kuolemaa. Tätä on mahdotonta hyväksyä.
Missään olosuhteissa ei ole olemassa ”oikeutettua tappamista”. Missä tahansa olosuhteissa tämä perustelu on vain tekosyy. Tekosyyt peittävät synkän todellisuuden, imperiaalisen laajenemisen todellisuuden. Vaikka Iran osallistui neuvotteluihin, suunnitelma sitä vastaan luotiin jo kauan sitten. Seison kotimaani Iranin ja kansani rinnalla epäröimättä ja vaadin loppua Yhdysvaltojen ja Israelin laittomalle sodalle ja kansani tuhoamiselle. Tällaisissa tilanteissa olisi edettävä diplomatian keinoin. Tuomitsen tämän sodan, jonka Yhdysvallat ja sen liittolaiset Euroopassa ovat kehittäneet yhdessä etulinjan kansanmurhavaltion Israelin kanssa. Israelin tuhoamat elämät Gazassa ja sen ulkopuolella eivät rajoitu vain viimeiseen kahteen vuoteen. Nyt reaaliaikaisesti seuraamamme kansanmurha, kauhistuttava viattomien siviilien, lasten, miesten ja naisten kuolemanleiri, kuuluu osaksi 70 vuoden mittaista jatkumoa.
Iranilla on oikeus puolustaa itseään.
Ei tälle laittomalle sodalle.
Ei ihmisten tappamiselle.
Ei imperiaaliselle vallalle.
Ja tuhat muuta eitä.
Viitteet
- Israelin viimeisimmät ohjusiskut Iranin useisiin kaupunkeihin, mm. Teheraniin, alkoivat 12.–13.6.2025. https://www.aljazeera.com/news/2025/6/13/israel-attacksiran-what-we-know-so-far
