Mahmoud Khalil on palestiinalainen opiskelija-aktivisti, joka oli mukana organisoimassa Gazan kansanmurhaa vastustavia protesteja ja valtauksia Columbian yliopistolla vuonna 2024. Yliopiston varta vasten perustama elin Office of Institutional Equity syytti häntä ja lukuisia muita protesteihin osallistuneita “antisemitistisestä syrjinnästä”. Talvella 2025 äärioikeistolaiset ja Israel-myönteiset ryhmät vuotivat Khalilin yhteystietoja sosiaaliseen mediaan ja vaativat hänen karkottamistaan maasta. 8.3.2025 ICE-agentit ottivat Khalilin kiinni Columbian yliopiston asumisyksikön käytävällä. Häntä pidetään LaSallen säilöönottokeskuksessa Louisianassa. Khalililla on pysyvä oleskelulupa, eikä häntä syytetä mistään rikoksesta. Siitä huolimatta Trumpin hallinto pyrkii perumaan hänen oleskelukupansa vuoden 1952 Immigration and Nationality Actin perusteella. Lain mukaan maahan muuttanut voidaan karkottaa, jos hänen oleskelustaan katsotaan koituvan kielteisiä seurauksia Yhdysvaltain ulkopolitiikalle.
Saneltu puhelimitse ICE:n säilöönottokeskuksesta 18.3.2025.
Suomennos: Janne Löppönen.
***
Nimeni on Mahmoud Khalil ja olen poliittinen vanki. Kirjoitan teille Louisianassa sijaitsevasta säilöönottokeskuksesta, jossa herään kylmiin aamuihin. Kulutan pitkät päiväni todistaen epäoikeudenmukaisuutta, jota kaikessa hiljaisuudessa on alettu harjoittaa hyvin monia ihmisiä kohtaan. Meiltä on evätty lain suoja.
Kenellä on oikeus oikeuksiin? Ei ainakaan niillä ihmisillä, jotka on ahdettu näihin selleihin. Sitä oikeutta ei ole tapaamallani senegalilaisella miehellä, jolta on riistetty vapaus jo vuoden ajan. Hän on joutunut juridiseen limboon, ja hänen perheensä on valtameren toisella puolella. Sitä oikeutta ei ole tapaamallani 21-vuotiaalla kiinniotetulla, joka saapui tähän maahan 9-vuotiaana – vain tullakseen karkotetuksi ilman yhtä ainoaa kuulemista.
Oikeus pakenee tämän maan säilöönottokeskuksia.
Minut otettiin kiinni maaliskuun 8. päivänä. Sisäisen turvallisuuden ministeriön (Department of Homeland Security) agentit, jotka kieltäytyivät näyttämästä pidätysmääräystä, pysäyttivät minut ja vaimoni, kun olimme palaamassa päivälliseltä. Ennen kuin tajusin, mitä tapahtui, agentit laittoivat minut käsirautoihin ja pakottivat minut kilvettömään autoon. Sillä hetkellä mielessäni oli ainoastaan Noorin turvallisuus. En tiennyt, vietäisiinkö vaimonikin, sillä agentit olivat uhanneet pidättää hänet, kun hän ei suostunut lähtemään viereltäni. DHS ei kertonut minulle mitään moneen tuntiin – en tiennyt pidätykseni syytä tai olinko välittömässä karkotusvaarassa. Nukuin säilöönottokeskuksen kylmällä lattialla osoitteessa Federal Plaza 26. Aikaisin aamulla agentit siirsivät minut toiseen keskukseen Elisabethissa, New Jerseyssä. Siellä nukuin lattialla, eikä minulle annettu peittoa vaikka pyysin.
Pidätykseni oli suora seuraus siitä, että olen käyttänyt sananvapauttani vapaan Palestiinan kannattamiseen ja vaatiakseni Gazan kansanmurhan lopettamista. Kansamurhan, joka käynnistyi uudelleen täydellä voimalla maanantai-iltana [17.3.]. Nyt, kun tammikuun tulitauko on rikottu, vanhemmat Gazassa pitävät jälleen sylissään liian pieniä käärinliinojen kätkemiä ruumiita, ja perheet joutuvat valitsemaan joko nälkäkuoleman ja pakkosiirot tai pommitukset. On moraalinen velvollisuutemme jatkaa taistelua heidän täyden vapautensa puolesta.
Synnyin palestiinalaisten asuttamalla pakolaisleirillä Syyriassa perheeseen, joka on ollut karkotettuna mailtaan vuoden 1948 nakbasta lähtien. Vietin nuoruuteni lähellä kotimaatani, mutta silti kaukana siitä. Palestiinalaisuus on kuitenkin rajat ylittävä kokemus. Näen omassa tilanteessani yhtäläisyyksiä Israelin harjoittamaan ”hallinnolliseen säilöönottoon” – vangitsemiseen ilman oikeudenkäyntiä tai syytettä –, jolla palestiinalaisilta riistetään heidän oikeutensa. Ajattelen ystäväämme Omar Khatibia, jonka Israel vangitsi ilman syytettä tai oikeudenkäyntiä hänen palatessaan kotiin matkalta. Ajattelen gazalaista sairaalanjohtajaa ja lastenlääkäriä Hussam Abu Safiyaa, jonka Israelin armeija pidätti jouluun 27. päivä ja joka vielä tänäkin päivänä on israelilaisella kidutusleirillä. Palestiinalaisille vangitseminen ilman oikeusturvaa on arkipäivää.
Olen aina uskonut, ettei velvollisuuteni ole ainoastaan vapauttaa itseäni sortajan vallasta, vaan myös vapauttaa sortajani heidän vihastaan ja pelostaan. Epäoikeudenmukainen vangitsemiseni todistaa palestiinalaisiin kohdistuvasta rasismista (anti-Palestine racism), jota niin Bidenin kuin Trumpin hallinnot ovat osoittaneet viimeisten 16 kuukauden ajan, kun Yhdysvallat on jatkanut Israelin aseistamista palestiinalaisten tappamiseksi ja estänyt kansainvälistä yhteisöä puuttumasta asiaan. Vuosikymmenten ajan palestiinalaisiin kohdistuva rasismi, joka kieltää heidän oikeutensa, ihmisarvonsa ja kollektiivisen identiteettinsä, on ajanut pyrkimyksiä laajentaa lainsäädäntöä ja käytäntöjä, joita käytetään palestiinalaisten, arabitaustaisten ja muiden yhteisöjen väkivaltaiseen repressioon Yhdysvalloissa. Juuri siitä syystä minä olen joutunut silmätikuksi.
Sillä aikaa, kun odotan juridisia päätöksiä, joista vaimoni ja lapseni tulevaisuus riippuu, minun vainoni mahdollistaneet ihmiset säilyttävät mukavat asemansa Columbian yliopistolla. Rehtorit Shafik ja Armstrong sekä dekaani Yarhi-Milo tekivät pohjatyön sille, että hallitus otti minut kohteekseen. He rankaisivat mielivaltaisesti Palestiinaa puolustavia opiskelijoita eivätkä puuttuneet mitenkään laajalle levinneisiin doksauskampanjoihin, jotka perustuivat rasismiin ja disinformaatioon.
Columbia otti minut silmätikuksi aktivismini vuoksi ja loi uuden autoritäärisen kurinpitoelimen ohittaakseen asianmukaiset oikeusprosessit ja vaientaakseen Israelia kritisoivat opiskelijat. Columbia taipui liittovaltion hallituksen painostukselle luovuttaessaan opiskelijarekisterin tietoja kongressille ja antaessaan periksi Trumpin hallinnon viimeisimmille uhkauksille. Minun pidätykseni, ainakin 22:n Columbian opiskelijan pysyvä tai määräaikainen erottaminen – jotkut menettivät kandidaatintutkintonsa vain viikkoja ennen valmistumista – ja Student Workers of Columbia -ammattiliiton puheenjohtajan Grant Minerin erottaminen sopimusneuvotteluja edeltävänä päivänä ovat tästä selviä esimerkkejä.
Säilöönottoni on ennen kaikkea todiste siitä, että opiskelijaliike on onnistunut siirtämään yleistä mielipidettä Palestiinan vapautuksen puolelle. Opiskelijat ovat pitkään olleet muutoksen eturintamassa – he johtivat Vietnamin sodan vastaisia protesteja, toimivat kansalaisoikeusliikkeen kärkijoukoissa ja näyttivät suuntaa Etelä-Afrikan apartheidin vastaisessa taistelussa. Tänäkin päivänä, vaikkei suuri yleisö ole sitä vielä täysin sisäistänyt, juuri opiskelijat näyttävät meille tietä kohti totuutta ja oikeutta.
Trumpin hallinnon minuun kohdistama vaino on osa laajempaa strategiaa, jonka tarkoitus on toisinajattelun tukahduttaminen. Sortotoimia tullaan kohdistamaan niin viisumin haltijoita, pysyvän oleskeluluvan saaneita kuin kansalaisiakin kohtaan heidän poliittisten mielipiteidensä perusteella. Tulevina viikkoina opiskelijoiden, liikkeen puolestapuhujien ja poliitikkojen on puolustettava yhtenä rintamana oikeutta osoittaa mieltä Palestiinan puolesta. Vaarassa eivät ole ainoastaan meidän mielipiteemme vaan kaikkien perustavanlaatuiset kansalaisvapaudet.
Vaikka tiedänkin, että tässä hetkessä on kyse suuremmista asioista kuin henkilökohtaisesta tilanteestani, toivon silti pääseväni todistamaan ensimmäisen lapseni syntymää vapaudessa.
