Budapestin tapaus: Unkari jahtaa antifasisteja ympäri Eurooppaa arveluttavan EU-mekanismin avulla

Teksti julkaistu alun perin englanniksi Turning Point -verkkolehdessä otsikolla “The Budapest Trial: How Hungary Exploits a Dubious EU Mechanism to Chase Anti-Fascists Across the Continent”.

Maaliskuun 28. päivänä 2024 Milanon pääoikeustaloa, Oikeuspalatsia, ympäröivät kadut kuhisevat Italian poliisivoimia. Kunnallinen poliisi on paikalla yhdellä partioautolla, kasuaalisti lehtikioskin vierellä parkissa. Pienemmillä sivukaduilla näkyy valtion poliiseja ja sotilaspoliiseja (carabinieri) istumassa täysissä mellakkavarusteissa niille tunnusomaisissa vaalean- ja tummansinisissä panssariautoissa. Näky ei vielä sinänsä pistä silmään Milanon kaduilla, joilla partiointi jatkuvasti lisääntynyt. Mutta näky Italian kotimaan tiedustelun agenteista videokuvaamassa kaikkea ympärillä liikkuvaa paljastaa, että jotain erikoislaatuista on tekeillä muuten täysin hiljaiseen siesta-aikaan.

Muutama kymmenen ihmistä alkaakin muodostaa protestia tuomioistuimen eteen. Lähes 60 ihmisen suuruiseksi kasvanut joukkio odottaa uutisia Gabriele Marchesin oikeudenkäynnistä: ”Ei vankilaa, ei luovutusta — Vapauttakaa kaikki antifat — Milanosta Budapestiin” lukee banderollissa, jota kaksi ihmistä virittää katuvalojen väliin. 23-vuotiasta Marchesia syytetään kahden uusnatsin pahoinpitelystä Budapestissä Unkarissa helmikuussa 2023, väitetysti kansainvälisen ”äärivasemmistolaisen rikollisjärjestön” nimissä.

Marchesi on ollut kotiarestissa ja tiukassa yhteydenpitokiellossa siitä lähtien, kun Italian viranomaiset pidättivät hänet eurooppalaisen pidätysmääräyksen (EAW) nojalla marraskuussa 2023. Milanon tuomioistuimen on tarkoitus päättää hänen luovuttamisestaan Unkariin, jossa hän joutuisi vastaamaan syytteisiin oikeusjärjestelmässä, joka on rapautunut Unkarin äärioikeistohallitusten alla siitä lähtien, kun maan autoritaarinen pääministeri Viktor Orbán ja hänen Fidesz-puolueensa nousivat valtaan vuonna 2010. Unkarissa Marchesia uhkaa jopa 16 vuoden vankeusrangaistus. 

Milanon tuomioistuin on lykännyt luovutuspäätöstä viisi kertaa odottaessaan Unkarin selontekoa useisiin vankilaoloja, oikeusvaltioperiaatetta ja oikeuslaitoksen riippumattomuutta koskeviin kysymyksiin. 

Näky Milanon Oikeuspalatsin edessä on yksi symbolisista kohtauksista sukupolvemme suurimmassa antifasistisessa oikeudenkäynnissä. Lähes 10 kertaa Colosseumia suurempi, 30 000 neliömetrin mittainen Oikeuspalatsi on mahdollisesti merkittävin, irvokkain ja karmivin esimerkki Benito Mussolinin valtakauden arkkitehtoninesta perinnöstä Milanossa. Marcello Piacentinin, aikansa ”vaikutusvaltaisimman fasistiarkkitehdin” vuonna 1930 suunnitteleman oikeustalon ulkoasu yhdistelee pelkistettyä modernismia mahtipontiseen roomalaiseen ikonografiaan ja latinankielisiin fraaseihin ivstitiasta. Kun katselee tätä kolossaalista fasistisen hirmuvallan muistomerkkiä ja sen kafkamaisia iskulauseita oikeudenmukaisuudesta, alkaa luonnostaan miettiä, ettei noista ovista ole koskaan kantautunut hyviä uutisia. Marchesin kannattajien vetoomukset kimpoilevat takaisin sen järkähtämättömistä, 60 metriä korkeista marmoriseinistä. 

Kun päivä on jo kääntymässä kohti myöhäistä iltapäivää, uutiset oikeussalista tulevat vihdoin julki: ”Gabri on vapaa!” Tuomari päättää Marchesin eduksi ja kieltää hänen luovuttamisensa Unkariin vedoten ”epäinhimillisen ja halventavan kohtelun todelliseen vaaraan”, sekä ”todelliseen vaaraan perusoikeuksien loukkaamisesta” ja ”suhteellisuusperiaatteen noudattamatta jättämiseen”. Myös kotiaresti ja yhteydenpitokielto loppuvat samalla päätöksellä. 

Vaikka uutinen saa Gabrielen ystävät ja kannattajat riemuitsemaan, tuomioistuimen ratkaisu päättää vasta yhden näytöksen kansainvälisessä oikeusdraamassa, jonka keskipiste sijaitsee lähes tuhannen kilometrin päässä ja joka ei ole vielä lähelläkään päätöstä. 

Mannermainen ajojahti

Gabriele Marchesi on vain yksi niistä 17 henkilöstä, joita Unkarin viranomaiset jahtaavat liittyen antifasistiseen toimintaan maan pääkaupungissa 11. helmikuuta 2023. Milanon naapurikaupungista Monzasta kotoisin oleva Ilaria Salis on ollut vangittuna Budapestissa siitä lähtien. Unkarin poliisi pidätti myös kaksi muuta henkilöä, molemmat Saksan kansalaisia, ja heidät vangittiin välittömästi Ilarian tavoin. Joulukuun 11. päivänä 2023 saksalainen antifasisti pidätettiin Berliinissä, ja 5. toukokuuta 2024 toinen Nürnbergissä. Unkarin viranomaiset ovat etsineet EU:n eurooppalaisen pidätysmääräyksen avulla vielä 11 muuta antifasistia ympäri Eurooppaa. 

Unkarin lain kouran maanosan laajuinen kantama langettaa pitkän varjon syytettyjen tulevaisuuden ylle. Ilaria Salis on dokumentoinut vankilaolonsa yksityiskohtaisesti: oikeudenkäyntiasiakirjoja ei ole käännetty; kuulusteluja ilman puolustusasianajajaa; torakoiden, hiirien ja lutikoiden täyttämiä ylikansoitettuja vankilaosastoja; aliravitsemusta; ja lista jatkuu 18 sivua. Salis lähetti nämä kuvaukset kirjeenä Italian Budapestin konsulaattiin, ja ne julkaistiin myöhemmin hänen asianajajiensa välityksellä. 

Helmikuussa 2024 Salisin tapaus herätti kansainvälistä huomiota, kun kuvat poliiseista raahaamassa häntä talutusnuorassa Budapestin tuomioistuimeen levisivät ympäri Eurooppaa. Hänestä tuli nopeasti symboli sille, mitä kriitikot, kuten Unkarin Helsinki-komitea, ovat kutsuneet Unkarin rangaistusjärjestelmän ”julmaksi, epäinhimilliseksi ja halventavaksi” luonteeksi. 

”Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä muodostuu hyvin ongelmallinen väline, kun sitä pääsevät hyväksikäyttämään maat, joissa on hirvittävät vankilaolot ja vaara, ettei ihmisillä ole oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin”, sanoo yksi syytetyistä, Rexhino A., joka on taistellut Unkariin luovutusta vastaan Suomessa. Haastatteluhetkellä hän odottaa Suomen korkeimman oikeuden päätöstä luovutuksesta, jota hän pitää poliittisena vainona. 

”Unkarin televisiossa puhutaan toistuvasti niin sanotuista ‘Antifa-terroristeista’, jotta voidaan vahvistaa tiettyjä narratiiveja ja vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen”, sanoo Rexhino. Myös hänen luovutusoikeudenkäyntiinsä toimitetuissa puolustusasiakirjoissa luovutuskieltoa perustellaan sillä, että tapaus on politisoitu, viitaten Unkarin hallitusedustajien kommentteihin kansallisissa tiedotusvälineissä ja sosiaalisen median X-alustalla.

EAW-tapauksille tyypilliseen tapaan Rexhinoa pidetään GPS-valvotussa kotiarestissa, kunnes hän saa korkeimman oikeuden päätöksen. Lopputuloksesta riippumatta tapauksesta voi jo tässä vaiheessa koitua hänelle pitkäaikaisia seurauksia. 

”Tämän kotiarestin vuoksi en mahdollisesti voi saada tiettyjä töitä, jotka edellyttävät poliisin tai turvallisuuspoliisin hyväksyntää”, sanoo Rexhino eurooppalaisen pidätysmääräyksen ja sen taustalla olevien syytteiden vaikutuksesta. Esimerkkeinä ammateista, joissa rikollisjäjrestöön kuulumisesta nostettu syyte voi estää työllistymisen, hän luettelee tietotekniikka-alan, osan julkishallinnosta, yksityisen turvallisuusalan sekä arkaluonteisia tietoja käsittelevissä yrityksissä työskentelyn. Suomen Suojelupoliisi voi arvioida myös selvittämättömiä ja ratkaisemattomia rikostapauksia turvallisuusselvityspäätöksissään.

Unkarilaisista syytteistä ja niitä seuranneista eurooppalaisista pidätysmääräyksistä ei äkkiseltään selviä, mikä oikeastaan on se rikollisjärjestö, jonka väitetään yhdistävän 17 syytettyä eri puolilla Eurooppaa. Unkarin rikoslaissa (459 artikla) rikollisjärjestö määritellään jokseenkin epämääräisesti ”vähintään kolmesta henkilöstä koostuvaksi, pidemmäksi aikaa perustetuksi, hierarkkisesti järjestäytyneeksi ja salaliittomaisesti toimivaksi ryhmäksi, jonka tarkoituksena on tehdä tahallisia rikoksia, joista voidaan tuomita vähintään viiden vuoden vankeusrangaistus”. 

Unkarin viranomaiset ovat toimittaneet valvontakamerakuvia, rakennustyökaluja ja muuta aineellista todistusaineistoa sekä hajanaisesti dokumentoidun kertomuksen Budapestin tapahtumista 11. helmikuuta 2023 tienoilla kuvatakseen yhdistystä. Muut seikat sikseen, todistusaineisto kiistatta epäonnistuu täyttämään 459 artiklan kriteerin järjestön perustamiseksi ”pidemmäksi aikaa”. 

Tässä vaiheessa Unkarin viranomaisten argumentaatio alkaa nojata ainoastaan aihetodisteisiin, ja perusteluja on yhä vaikeampi seurata. 

Syytökset antavat ymmärtää (ilman selkeitä todisteita), että kaikki Euroopan eri maista tulevat syytetyt ovat osa alueellista, itäsaksalaista ilmiötä, jonka Saksan lehdistö nimesi ”Hammerbandeksi”. Vasarajengiä tarkoittava nimi annettiin ryhmälle saksalaisia henkilöitä, joita vastaan nostettiin syytteet useiden uusnatsien pahoinpitelyistä Thüringenin ja Saksin osavaltioissa vuosina 2018—2020. Toukokuussa 2023 neljä saksalaista antifasistia tuomittiin vankeuteen rikollisjärjestön muodostamisesta näiden iskujen toteuttamiseksi. 

Todisteiden silmiinpistävistä puutteista huolimatta Hammerbande-yhteys siivittää unkarilaisten syytteiden narratiivin Budapestin kaduilta huomattavasti “pidempään ajanjaksoon”, täyttäen sopivasti viimeisen Unkarin rikoslain vaatiman rikollisjärjestö-kriteerin.

”Tämä on sekä Unkarin että Saksan poliisin strategia. He haluavat työskennellä tässä viitekehyksessä”, Rexhino sanoo viipymättä. ”He käyttävät tätä narratiivia ihmisten hakkaamiseksi perustetusta ‘valtavasta rikollisjärjestöstä’ oikeuttaakseen heidän massiivisen euroopanlaajuisen operaationsa.”

Jokseenkin omaperäiseltä vaikuttavaa ajatusta yleiseurooppalaisesta yhdistyksestä, joka on järjestäytynyt hakkaamaan ihmisiä, voidaan tulkita sen valossa, mitä tapahtui Budapestissa helmikuun 11. päivän 2023 tienoilla. 

Natsinostalgian päivä

Helmikuun 11. päivänä järjestetään Unkarin suurin vuosittainen uusnatsien kokoontuminen, niin kutsuttu “Kunnian päivä”. Kunnian päivänä nostalgisoidaan Kolmatta valtakuntaa ja kunnioitetaan Budapestin Waffen SS-Wehrmacht varuskuntaa ja sen unkarilaisia liittolaisia, jotka jäivät taistelemaan kaupungista Neuvostoliiton joukkoja vastaan natsivallan loppumetreillä. Helmikuun 11. päivä 1945 merkitsi natsijoukkojen pakoyritystä puna-armeijan piirityksestä toisen maailmansodan lopussa. 

Tapahtuma käytännössä unohdettiin neuvostovallan aikana, ja se heräsi henkiin vasta 1990-luvulla Unkarin itsenäisyyden jälkimainingeissa syntyneen uusnatsistisen skinhead-alakulttuurin myötä. Uusnatsit uudelleenbrändäsivät taistelun Hitlerin vallasta Unkarissa omalaatuiseksi sankarieepokseksi, jossa “Länsi-Eurooppaa” puolustettiin kommunismia vastaan. 

”Tässä viestissä jätetään täysin huomiotta, että todellisuudessa saksalaiset ja unkarilaiset joukot puolustivat Hitlerin Kolmatta valtakuntaa ja sen myötä natsismia ja natsi-ideologiaa”, sanoo Hunyadi Bulcsú, äärioikeistosiantuntija unkarilaisesta Political Capital Institute -ajatushautomosta. ”Tapahtumaa järjestävät ja siihen osallistuvat kovan luokan äärioikeistolaiset ja uusnatsit Unkarista ja muista maista, erityisesti Saksasta, mutta usein myös Serbiasta, Ranskasta, Bulgariasta, Italiasta ja Puolasta.” 

Kunnian päivä on vuosien mittaan kasvanut yhdeksi Itä-Euroopan suurimmista uusnatsimobilisaatioista, joka houkuttelee Budapestiin satoja, joinakin vuosina jopa tuhansia osallistujia eri puolilta maanosaa. Bulcsún mukaan yksi sen pääjärjestäjistä, Legio Hungaria, on luonut ”tiiviin yhteistyön [eurooppalaisten] uusnatsi- ja äärioikeistojärjestöjen kanssa”. 

Tapahtumassa on mediatietojen mukaan vieraillut muun muassa Blood and Honor, Combat 18, Pohjoismainen vastarintaliike sekä saksalaiset Die Dritte Weg ja Die Rechte. Blood and Honor on kielletty useissa maissa terrorismin uhan vuoksi. Pohjoismainen vastarintaliike on puolestaan yhdistetty pommi-iskujen sarjaan Ruotsissa ja kielletty Suomessa sen jälkeen, kun liikkeen jäsen tappoi ohikulkijan katutapahtumassaan Helsingin keskustassa vuonna 2016.

Kunnian päivän muistotilaisuus on ollut Budapestin poliisin toimesta kielletty jo usean vuoden ajan, vaikka kieltoa ei olekaan pantu johdonmukaisesti täytäntöön. Tapahtuma on tavalla tai toisella järjestetty joka vuosi, viimeksi vuonna 2024 tuntemattomassa yksityisessä paikassa. Toinen päivän merkittävistä tapahtumista, “Läpimurtovaellus”, nauttii itse asiassa edelleen valtion tukea Unkarin sotahistoriallisesta museosta saatavien aseiden, univormujen ja natsimuistoesineiden muodossa sekä suoraan rahana, kahden äskettäisen Euroopan parlamentin kyselyn mukaan.1

”Vaikka nämä kaksi tapahtumaa ja niiden osallistujat eroavat toisistaan, molempien tapahtumien pääviesti on sama ja täysin väärä, natsi-ideologian juhlistaminen”, Bulcsù sanoo ja vahvistaa samalla vaellustapahtuman yhä jatkuvan valtiollisen tuen. Vuonna 2023 vaelluksen taustajärjestön kaksi perustajaa, Zoltán Moys ja Oszkár Kenyeres, palkittiin Unkarin ritarikunnan ansioristein.

Unkarin pääministeri Orbánin tiedetään vaalivan suhteita äärioikeistolaisiin liikkeisiin sekä Unkarissa että ulkomailla. Orbán on omaksunut nykyfasistien niin kutsutun väestönvaihtosalaliittoteorian ja muovannut siitä Unkarin valtioideologian. Bulcsùn mukaan Orbánin Fidesz-puolue on herkkä äärioikeistolaisille teemoille ja sille, miten ne saavat vastakaikua yhteiskunnassa, sillä puolue tavoittelee ”oikeiston totaalista hallintaa”.

”Fidesz ei puutu avoimen poliittisesti ja julkisesti äärijärjestöihin tai niiden toimintaan, vaan pyrkii pikemminkin ‘ulkoistamaan’ ongelman viranomaisille, kuten poliisille ja tuomioistuimille”, hän sanoo. ”Julkisesti he ottavat teemat omikseen. Esimerkiksi muutama vuosi sitten Fideszin tiedotusvälineet uutisoivat myönteisesti Läpimurtovaelluksesta ja Kunnian päivän ideasta.” 

Unkarin hallituksen veljeily äärioikeistolaisten liikkeiden kanssa ei ole luonut ainoastaan kasvualustan paikallisille fasistisille liikkeille, vaan se tarjoaa turvapaikan myös lukuisille kansainvälisesti suuntautuneille aloitteille, jotka vaihtelevat nyrkkeilyturnauksista ja valkoisen vallan konserteista monikieliseen uusfasistiseen Arktos-kustantamoon. Näiden aloitteiden joukossa on luonnollisesti myös Kunnian päivä.

Vuosien mittaan on syntynyt myös Kunnian päivää vastustava antifasistinen vastaliike ja vuosittaisia vastamielenosoituksia. Ei ole mitenkään tavatonta, että päivän tienoilla kaupunkiin saapuu antifasisteja myös muista Unkarin kaupungeista ja jopa ulkomaita myöten. Vuonna 2023 sadat uusnatsit kerääntyivät tavalliseen tapaansa Budan linnaan kokoontumiskieltoa uhmaten. Samassa paikassa noin 200—250 antifasistia kokoontui vastamielenosoitukseen. Vaikka viralliset tapahtumat sujuivatkin ilman suurempia jännitteitä, niiden ympärillä esiintyi poikkeuksellista väkivaltaa: useiden uusnatsien väkivallantekojen lisäksi paikalliset tiedotusvälineet uutisoivat naamioituneiden ihmisten tekemistä “hit & run” -tyylisisistä hyökkäyksistä natseja vastaan. 

Kaikki Unkarin viranomaisten jahtaamat 17 henkilöä ovat antifasistien puolelta. Heitä syytetään mainituista hyökkäyksistä — joista osa on dokumentoitu valvontakamerakuviin — sekä rikollisjärjestön muodostamisesta. Rikollisjärjestö puolestaan on jonkinlainen kansainvälinen jatke itäsaksalaiselle Hammerbande-ryhmälle.

Eurooppalaiset pidätysmääräykset: juridinen syöveri

Vaikka Budapestin oikeudenkäynnit eivät ole vielä päässeet edes kunnolla käyntiin, niistä on muodostunut omanlaisensa polttopiste Euroopan ristiriitaisille poliittisille todellisuuksille, syvenevälle autoritaarisuudelle ja mureneville oikeusvaltioperiaatteille. Väitettyä kansainvälistä rikollisjärjestöä ympäröivä kansainvälinen juridinen syöveri onkin muuttunut ihmisoikeusoikeudenkäyntien sarjaksi, jossa Unkarin yhteensopivuus EU:n normien kanssa on kyseenalaistettu.

Yksi ihmisoikeusjärjestöjen laajasti tuomitsema ulottuvuus liittyy Orbánin hallituksen uudistuksiin, jotka ovat politisoineet maan oikeusjärjestelmän. Heinäkuussa 2023 Unkari sai osakseen uusia kurinpidollisia rangaistuksia sen jälkeen, kun EU-komissaarit kipuilivat pyrkimyksissään olla mainitsematta Puolaa ja Unkaria liian usein nimeltä esittäessään vuotuista oikeusvaltioraporttiaan. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on tuominnut maan siitä, että se ei ole tehnyt tarpeeksi kitkeäkseen fasistista väkivaltaa eikä täyttänyt kansainvälisiä velvoitteitaan etnisten vähemmistöjen (erityisesti romanien ja juutalaisten) suojelemiseksi.

Vuoden 2023 Kunnian päivän aikana Unkarin poliisi tutki natsiväkivaltaa suhteellisen vaatimattomina rikoksina: järjestyshäiriöinä ja ruumiinvammoina. Ilaria Saliksen tukikampanjan infoesitteen mukaan suurimmassa osassa raportoiduista tapauksista poliisi myös vapautti tekijät välittömästi. Budapestin poliisi järjesti välittömästi Kunnian päivän jälkeen laajalti uutisoidun lehdistötilaisuuden, jossa ei paljastettu mitään näistä tapauksista.

Lehdistötilaisuus keskittyi ainoastaan 24 poliisin vahvuiseen työryhmään, jonka Budapestin poliisi oli kiireesti perustanut antifasistien jahtaamiseksi. Työryhmää tukivat myös kotimaiset ja ulkomaiset salaiset palvelut. Salista, Marchesia ja muita uhkaa jopa 16 vuoden vankeusrangaistus sillä pahoinpitelyjen lisäksi heitä syytetään rikollisjärjestöön kuulumisesta, mikä pahentaa huomattavasti varsinaisia syytteitä.

”Tässä menettelyssä erityisen huolestuttavaa on repression tason nousu: rikollisjärjestösyytteen käyttäminen poliittista ryhmää ja poliittista toimintaa harjoittavia ihmisiä vastaan”, sanoo Eugenio Losco, Salisin ja Marchesin italialainen puolustusasianajaja. 

Rikollis- tai terroristijärjestöjen epämääräiset määritelmät tarjoavat tunnetusti Turkin kaltaisille autoritaarisille maille oikeudellisen harmaan alueen, jonka avulla ne voivat vangita oppositioaktivisteja, toimittajia, toisinajattelijoita ja järjestötoimijoita ilman syytteitä selkeistä henkilökohtaisista rikoksista. Rikollis- ja terrorismilainsäädäntöön liittyvät syytteet, kuten rikollisjärjestön jäsenyys tai terroristisen propagandan levittäminen, eivät sido rikoksia selkeästi määriteltyihin ja kriminalisoituihin tekoihin. Esimerkiksi “jäsenyys” ei seuraa sanan tavanomaista merkitystä (jäsenenä oleminen), vaan jäsenyyteen voi sisältyä myös kaikenlainen etäinen tai epävirallinen yhteys, kuten epäilyttävänä ajankohtana sattunut puhelinkontakti tai fyysinen kohtaaminen. 

”Niinpä kaikkia niitä ihmisiä, jotka sattuivat yhteen vastamielenosoitukseen osallistuneen antifasistiryhmän kanssa, syytetään, ja niitä, jotka on tunnistettu, epäilemättä syytetään rikollisjärjestön jäsenyydestä”, Losco jatkaa. Kokenut puolustusasianajaja on silminnähden tyrmistynyt syytteistä. Hän kutsuu rikollisjärjestösyytteitä naurettaviksi. 

Unkarilaiset poliisitutkijat eivät ole esittäneet todisteita järjestön perustamisesta, sen hierarkkisesta rakenteesta (kuten 459 artikla edellyttää), sen jäsenrekisteristä tai jäseniksi syytettyjen ihmisten rooleista järjestön sisällä. Todisteet minkäänlaisesta pitkäaikaisesta yhteydestä tai yhteydenpidosta syytettyjen välillä uupuvat, eikä edes yleistason kuvaukselle järjestön tarkoituksesta, rakenteesta tai toiminnasta ole esitetty.

”Kaikki tällainen esitutkintatoiminta loistaa poissaolollaan oikeudenkäyntiasiakirjoissa […] Järjestö on siis olemassa, koska Saksassa oli joitakin samansuuntaisia tapahtumia, ja Unkarissa oli joitakin saksalaisia. Juuri mitään muuta ei ole”, Losco tiivistää ja lisää, että osa saksalaisista antifasisteista oli osallisena aiemmissa saksalaisissa oikeudenkäynneissä.

Vaikka Unkarin viranomaisilla on ollut vaikeuksia osoittaa tunnistettavaa yhteyttä syytettyjen henkilöiden ja naamioituneiden hyökkääjien välillä, väitetyn rikollisjärjestön ilmeisen jälkikäteinen rakentaminen on tarjonnut heille mahdollisuuden laajentaa tutkintaa väitetyistä rikoksentekijöistä heidän lähiympäristöönsä ja mahdollisesti heidän lähiympäristönsä lähiympäristöön. Rikollisjärjestöön kuulumisesta syytetään jo yhteensä 17:ää henkilöä, joista osa on ollut vangittuna yli vuoden ja osa on elänyt maan alla tai luovutuslimbossa, vaikka vielä ei ole edes osoitettu, että mitään järjestöä olisi ylipäätään olemassa. 

Unkarin syyttäjälaitoksen suunta on vastoin yhdistymisvapautta koskevia varoituksia, joissa korostetaan, että yksilön jäsenyys yhdistyksessä — edes kiistatta olemassa olevassa ja selvästi dokumentoidussa yhdistyksessä — ei pitäisi olla rangaistavaa ellei riippumaton oikeusviranomainen ole jo ennalta kriminalisoinut järjestöä itseään. Rikollisiin, ekstremistisiin tai terroristisiin yhdistykiin liittyvien syytteiden epämääräinen käyttö ei kuitenkaan ole vain turkkilaisen tai unkarilaisen järjestelmän erityispiirre vaan yhä syvenevää todellisuutta kaikkialla Euroopassa, kuten aiemmat antifasistiset oikeudenkäynnit Saksassa osoittavat.

”Tämä [rikollisjärjestökiista] syntyi todennäköisesti myös Saksan hallituksen ja oikeusviranomaisten panoksesta, sillä he tekivät aktiivisesti yhteistyötä Unkarin menettelyssä”, sanoo Losco.

Saksassa ei ole mitenkään tavatonta, että esimerkiksi terroristijärjestöön kuulumista todistellaan yhdistämällä jonkinlaisia aihetodisteita, kuten puheluhistoriatietoja, perustuslailliseen poliittiseen toimintaan, kuten mielenosoitusten, kulttuuritapahtumien tai mielenosoitusten järjestämiseen. Saksan käytännöt saivat hiljattain YK:n vaatimaan ympäristöaktivistien suojelua sen jälkeen, kun heitä vainottiin rikollisjärjestönä.

Jotkut Pohjoismaat ovat myös siirtyneet tähän suuntaan: Ruotsi teki niin avoimesti miellyyttääkseen Recep Tayyip Erdogania vastineeksi maan Nato-jäsenyydestä, Suomi jo aiemmin. Losco pitää kuitenkin omaa kotimaataan rikollisjärjestösyytteiden ”maailmanmestarina”. 

Italia, jolla on pitkä historia järjestäytyneen rikollisuuden kanssa, on kasannut Euroopan laajimman työkalupakin mitä erilaisempien järjestöjen tukahduttamiseksi. Losco nostaa esiin kaksi esimerkkiä siitä, kuinka rikollisjärjestösyytteitä on käytetty poliittisesta toiminnasta rankaisemiseen: milanolainen naapurustojärjestö, joka vastusti häätöjä, ja calabrialainen pormestari, joka toivotti pakolaiset tervetulleiksi kuntaansa. Hänen mukaansa syyttäjät ovat myös nostaneet terroristijärjestösyytteitä erityisesti maan anarkistista liikettä vastaan, vaikka nykyään tuomioistuimilla onkin tapana hylätä nämä syytteet.

Varsinainen maanosan laajuinen ongelma syntyy kuitenkin siitä, että kaikki EU:n jäsenvaltiot on sidottu toisiinsa eurooppalaisella pidätysmääräysmekanismilla. Vastaavia välineitä, kuten Europolin ja Interpolin punaisia listoja, on toistuvasti arvosteltu siitä, että ne ovat alttiita autoritaaristen hallintojen väärinkäytölle. Esimerkiksi Turkki on hyväksikäyttänyt jopa Interpolin varastettujen ja kadonneiden matkustusasiakirjojen järjestelmää jahdatessaan Recep Tayyip Erdoganin hallinnon vastustajia. 

Eurooppalainen pidätysmääräys eroaa kuitenkin muista vastaavista mekanismeista, koska se perustuu oletukseen EU:n sisäisistä oikeusvaltio- ja perusoikeusnormeista. EU:n perusoikeusvirasto tiivistää eurooppalaisen pidätysmääräyksen toiminnan tuoreessa raportissaan seuraavasti: ”[Pidätysmääräyksen] toimeenpanevan jäsenvaltion on pantava se viipymättä täytäntöön tutkimatta pidätysmääräyksen sisältöä keskinäisen luottamuksen ja vastavuoroisen tunnustamisen hengessä.” 

”Eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena olevalla henkilöllä on hyvin vähän puolustautumismahdollisuuksia, koska hänellä ei ole mahdollisuutta puolustautua syytteen meriittien perusteella”, Losco sanoo viitaten siihen, että eurooppalainen pidätysmääräysmekanismi kieltää paikallisia tuomioistuimia arvioimasta pidätysmääräyksen varsinaista sisältöä. Hänen mukaansa jopa 90 prosenttia eurooppalaista pidätysmääräystä koskevista tapauksista johtaa luovuttamiseen.

Puolustuksen osalta eurooppalainen pidätysmääräys sallii Loscon mukaan ainoastaan ”hyvin yleistasoisen arvioinnin” siitä, kunnioittaako pidätysmääräyksen antanut maa kansainvälisesti tunnustettuja perusoikeuksia. Vaikka Milanon tuomioistuin pysäyttikin Marchesin luovuttamisen perusoikeuksien toteutumattomuuden nojalla, perusoikeuksien turvaamisesta ei säädetä itse EAW-mekanismissa.

Toisin kuin Marchesin kohdalla Italiassa, Helsingin käräjäoikeus päätyikin Rexhinon tapauksessa täysin erilaiseen ymmärrykseen. Käräjäoikeus tunnusti Unkarin oikeusjärjestelmän systemaattiset viat. Tuomarin jokseenkin epäintuitiivinen tulkinta kuitenkin oli, että Unkarin ihmisoikeusloukkaukset ovat ”ainoastaan järjestelmällisiä”, eikä näin ollen ole ennakoitavissa olevaa vaaraa, että Rexhino joutuisi niiden kohteeksi, koska ei ole todistettu että nämä systemaattiset ongelmat koskisi juuri Rexhinoa henkilökohtaisesti. Suomen korkeimman oikeuden kieltäydyttyä tuomion asianmukaisesta uudelleenarvioinnista Rexhino on pyytänyt Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen välitöntä väliintuloa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin kieltäytyi ”väliaikaisista toimenpiteistä” Suomen valtiota vastaan, mutta käsittelee parhaillaan hänen tapaustaan.

Vastaajien tilannetta mutkistaa entisestään se, että luovuttamisen kieltäminen yhdessä maassa ei muodosta ennakkotapausta, jota muiden EU-maiden tulisi noudattaa. Vaikka Marchesin luovutus keskeytettiinkin Italiassa, Unkarin asettama pidätysmääräys pysyy edelleen voimassa. Näin ollen myös Marchesi on vaarassa joutua uudelleen eurooppalaisen pidätysmääräyksen ja karkotusoikeudenkäynnin kohteeksi kaikissa muissa EU-maissa, jos hän haluaa matkustaa Unionin alueella. 

Tämä riski realisoitui hiljattain esimerkiksi Carles Puidgemontin tapauksessa, kun Espanja jahtasi Katalonian itsenäisyysliikkeen johtajaa asettamalla ja peruuttamalla eurooppalaisia pidätysmääräyksiä taktisesti Belgiassa, Suomessa ja Saksassa etsiessään heikointa lenkkiä hänen vangitsemisekseen ja rankaisemisekseen. 

”Riski on olemassa, ja Gabriele on tällä hetkellä hieman limbossa”, vahvistaa Losco ja lisää, että hän odottaa Unkarin käyttävän myös maailmanlaajuisia mekanismeja, niin sanottuja ”punaisia hälytyksiä”, päämiehensä jahtaamiseksi. Vaikka Losco onkin tyytyväinen Milanon tuomioistuimen päätökseen, hän sanoo, että heidän on vielä yritettävä käsitellä laajempaa tilannetta myöhemmin. 

Eurooppalaisen pidätysmääräyksen juridisen rakenteen valossa etsintäkuulutuslimbo jatkuu todennäköisesti siihen asti, kunnes syytteet raukeavat, Unkari perääntyy kansainvälisestä hankkeestaan tai EU uudistaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen mekanismia. Joka tapauksessa siihen kulunee useita vuosia.

Toistaiseksi Unkari ei ole osoittanut merkkejä luovuttamisesta, eikä EU:n kurssi näytä sen paremmalta. Tämän vuoden heinäkuussa Euroopan unionin neuvosto, jonka päätehtävänä on ”määritellä EU:n poliittinen suunta ja painopisteet”, vaihtaa puheenjohtajuuttaan. Seuraava puheenjohtajamaa on valtio, jonka EU-varoja on jäädytetty yli 20 miljardin euron arvosta oikeusvaltiorikkomusten vuoksi ja joka on ideologisesti lähempänä Moskovaa kuin Brysseliä: Viktor Orbánin Unkari. 

Historia tulee tuomitsemaan

Vaikka syytettyjen tulevaisuus on edelleen epävarma, Unkarista kantautuvien uutisten epäsäännöllinen mutta kiistanalainen virta on nostanut maan olosuhteet uudelleen kansainväliseen huomioon. Ihmiset eri puolilla maanosaa ovat havahtuneet todellisuuteen, joka oli jossain määrin haipunut uutiskierrosta Orbánin vallan vakiinnuttamisen kriittisten alkuvuosien ja toistuvien Jobbik-skandaalien jälkeen. 

Ilaria Salisin seuraava oikeuskäsittely järjestetään 25. toukokuuta. Hänen vetoomuksensa kotiarestiin siirtymisestä näyttävät viimein toteutuvan. Salisin odotetaan siirtyvän GPS-valvottuun kotiarestiin Budapestissä 40 000 euron takuita vastaan.2

”Olemme hyvin tyytyväisiä”, kommentoivat hänen italialaiset asianajajansa italialaisille sanomalehdille. ”Vihdoinkin Ilarian painajainen päättyy, mutta taistelu jatkuu.” 

Huhtikuussa 2024 Salisin solidaarisuuskampanjat saivat uuden käänteen, joka epäilemättä pitää Budapestin oikeudenkäynnin ja hänen taistelunsa edelleen Italian ja Euroopan asialistalla. Viikkoja kestäneiden huhujen ja spekulaatioiden jälkeen Italian Vihreiden ja Vasemmiston liitto (Alleanza Verdi e Sinistra) nimitti Ilaria Salisin pääehdokkaakseen kesäkuussa järjestettäviin Euroopan parlamentin vaaleihin. Mahdollisen MEP-statuksen vaikutus hänen nykyiseen vankeusrangaistukseensa on artikkelia kirjoitettaessa epäselvä. Jos Salis valitaan, Unkarin kuuluisi vapauttaa hänet vankilasta ja pyytää Euroopan parlamenttia purkamaan hänen parlamentaarinen koskemattomuutensa ennen rikossyytteiden nostamista.

Vaikka Salisin ehdokkuus vaikuttaakin päällisin puolin yllättävältä ja epäsäännölliseltä käänteeltä, se ei ole vailla historiallisia ennakkotapauksia. Italian poliittisesta historiasta löytyy ainakin kaksi esimerkkiä, jotka resonoivat Salisin nykytilanteen kanssa. 

Pietro Valpreda (1932—2002) oli ammatiltaan tanssija ja vakaumukseltaan anarkisti. Joulukuussa 1969 Valpreda pidätettiin Milanon Piazza Fontanan pommi-iskun pääepäiltyjen joukossa. Hänet lynkattiin tiedotusvälineissä ja tuomittiin vankilaan, mutta vältti onnekkaasti toisen anarkistiepäillyn, Giuseppe Pinellin kohtalon, joka kuoli pudottuaan ”vahingossa” poliisilaitoksen ikkunasta.

Median mustamaalauskampanjasta huolimatta sekä Pinelliä että Valpredaa kohtaan tunnettiin laajalti myötätuntoa ja heitä pidettiin uhreina laajemmassa juonessa, jota myöhemmin kutsuttiin ”jännitteen strategiaksi”. Jännitteen strategiassa Italian fasistit tekivät yhteistyössä tiedustelupalveluiden kanssa terrori-iskuja ja lavastivat ne kommunistien ja anarkistien syyksi valmistellakseen maaperää sotilasvallankaappaukselle mikäli kommunistinen puolue nousisi demokraattisesti Italian hallitukseen. 

Vangittu Valpreda osallistui vuoden 1972 parlamenttivaaleihin tässä erittäin politisoituneessa ilmapiirissä. Hänen ehdokkuuttaan pidettiin pyrkimyksenä suojella miestä, jota hänen kannattajansa pitivät salaisen poliisin vehkeilyjen täysin viattomana uhrina. Valpredaa ei valittu, mutta hänet vapautettiin vankilasta ja kaikista syytteistä viisi vuotta myöhemmin. 

Vuonna 2004, yli kolme vuosikymmentä Piazza Fontanan verilöylyn jälkeen, milanolainen tuomioistuin tuomitsi kaksi fasistisen puolisotilaallisen järjestön Ordine Nuovon jäsentä pommi-iskun tekijöiksi. 

Antonio ”Toni” Negri (1933—2023) oli kiistelty poliittisen filosofian professori Padovan yliopistossa. Akateemisten ansioidensa lisäksi Negri tunnettiin Potere Operaio -liikkeen intohimoisena johtajana ja yhtenä Italian autonomian merkittävimmistä teoreetikoista. Autonomia edusti marxilaisen teorian ja käytännön radikaalia uudelleentulkintaa, joka vakiintui taistelunhaluiseksi yhteiskunnalliseksi liikkeeksi, joka oli tarpeeksi vahva uhatakseen niin kristillisdemokraatteja kuin kommunistista puoluettakin.

Negriä syytettiin monestakin asiasta 1970-luvulla. Hänen elämänsä kannalta tärkeintä oli kuitenkin se, että häntä syytettiin Punaisten prikaatien (Brigate Rosse, BR) salaiseksi johtajaksi. Punaiset prikaatit oli italialainen urbaani sissiliike, joka 1970-luvulla voimisti hyökkäyksiään maan hallintoa ja fasistisia järjestöjä vastaan. Negri pidätettiin vuonna 1979 ja häntä syytettiin BR:n salaiseksi johtajaksi sekä pääministeri Aldo Moron sieppauksen ja teloituksen taustapiruksi. Vaikka hänen rooliaan vallankumouksellisena johtohahmona ei koskaan kiistetty, nämä syytteet otettiin vastaan naurettavina, valheellisina ja epäoikeudenmukaisina iskuina, joiden pääasiallinen tarkoitus oli tukahduttaa hänen toimintansa Autonomia Operaia -liikkeessä, joka ei mitenkään liittynyt kyseisiin tapahtumiin. 

Neljä vuotta pidätyksensä jälkeen Negri asettui vangittuna ehdolle vuoden 1983 parlamenttivaaleissa. Padovan kapinallinen professori valittiinkin menestyksekkäästi Italian kansanedustajaksi ja vapautettiin sittemmin vankilasta. Ennen kuin Italian senaatti äänesti hänen parlamentaarisen koskemattomuutensa kumoamisesta, Negri oli jo ehtinyt paeta Ranskaan, jossa hän asui 14 vuotta ”Mitterrandin doktriinin” suojissa. 

Valpredan, Negrin ja Salisin kolme erillistä tapausta sitovat yhteen puoli vuosisataa poliittista historiaa ja epäoikeudenmukaisuutta Italiassa, mutta lukemattomat vastaavat tapaukset muissa maissa kuvaavat nykyistä globaalia oikeusjärjestystä: vuosikymmenet vaihtuvat, mutta — todellisten tai oletettujen — rikollisten salaliittojen, ekstremististen järjestöjen ja terroristiorganisaatioiden vimmainen metsästys ylläpitää kavalaa ja epäoikeudenmukaista lain valtaa. 

Valpreda ja Negri antoivat julkiset kasvot 1970-luvulla riehaantuneen kommunisminvastaisen hysterian uhreille. Heidän oikeudenkäynneistään tuli symbolisia esimerkkejä salaisen palvelun juonista, joilla yhteiskunnallisia liikkeitä pyrittiin tukahduttamaan. Niissä kiteytyi hallintoelinten vastuuttomuus yhteiskuntaa kohtaan sekä sietämätön kuilu oikeuden ja lainvalvonnan välillä. 

Budapestin oikeudenkäynnistä on jo muodostumassa symboli perusoikeuksien heikkenemiselle, kiihtyvälle “ekstremismin vastaiselle” jahdille ja kasvavalle autoritaarisuudelle ympäri Eurooppaa. Se on esimerkki hälyttävistä suuntauksista Euroopan unionissa, jossa fasismi nostaa päätään ja väijyy jo liberaaleissa ”keskinäisen luottamuksen ja tunnustamisen” mekanismeissa. Vaikka ihmisillä onkin erilaisia mielipiteitä Budapestin hyökkäyksistä tai spekulaatioita syytettyjen roolista niissä, yksi tunne nousee yhä useammin kaikkien näiden yläpuolelle: Unkari on panemassa toimeen mannermaisen mittaluokan oikeusmurhaa.

Viitteet

  1. Läpimurtovaellus (engl. Outbreak Tour) on eräänlainen historiallinen uudelleennäytelmä, jossa uusnatsit ja “traditionalistit” marssivat 60 kilometrin mittaisen vaelluksen, joka seuraa toisen maailmansodan aikaista natsien pakoreittiä Budapestin piirityksestä.
  2. Päivitys: Ilaria Salisin oikeudenkäynti järjestettiin 25. toukokuuta, ja hän siirtyi kotiarestiin Budapestissa. Seuraava oikeudenkäynti tulee olemaan 6. syyskuuta 2024.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *